Kuntotutkimuksen avulla saadaan lähtötiedot rakennuksen sisäilmaston ja kosteusvaurion korjaussuunnittelulle ja -toimenpiteille. Kuntotutkimuksen taustalla voi olla aikaisemmin suoritettu rakennuksen kuntoarvio. Lisää tietoa kuntotutkimuksista on teksteissä
Tutkimusmenetelmät,
Kuntotutkimuksen lähtötietolomake ja
Kuntotutkijan muistilista.
Tavallisimmin sisäilmastoselvityksen syynä on tunkkainen sisäilma, poikkeavat hajut tai esimerkiksi liiallinen pölyisyys. Joissakin tapauksissa sisäilmastoselvityksen syynä voi olla rakennuksen käyttäjien poikkeavat oireet tai sairastelu. Tällöin selvityksen käynnistäjä voi olla terveystarkastaja, lääkäri tai terveydenhoitaja.
Jos rakennuksen historiassa ei ole tiedossa kosteusvaurioita eikä rakennuksessa ole näkyvää hometta, kosteusjälkiä eikä tyypillistä homeen hajua, tulisi sisäilmasto-ongelman tapauksessa tehdä vaiheittainen sisäilmastoselvitys, jos ongelman syy ei muuten selviä.
Katso myös:
Yleisimmät sisäilmaongelmat
Sisäilmaston kuntotutkimuksen perusajatuksena on rakennusten sisäilmaston kunnon ja ongelmien selvitystyön vaiheistaminen niin, että tarpeettomia ja usein vaikeasti tulkittavia pitoisuusmittauksia tehdään vasta tarvittaessa yksinkertaisten selvitysten jälkeen. Jos esimerkiksi rakennuksen ilmanvaihto ei toimi suunnitelmien mukaisella tavalla, on ilmanvaihto huollettava ja säädettävä toimimaan suunnitelmien mukaisella tavalla ennen kuin muihin tutkimuksiin ryhdytään. Kun laitteisto on huollettu, seurataan, häviävätkö sisäilmasto-ongelmat. Samalla voidaan keskustelun avulla pyrkiä selvittämään asukkaiden ja käyttäjien kokemuksia sisätiloissa.
Katso myös:
Ilmanvaihdon vaikutus sisäilmaongelmiin
Sisäilman indikaattorisuureiden (lämpötila, kosteus ja hiilidioksidipitoisuus) määrittäminen antaa viitteitä mahdollisesta sisäilmasto-ongelman laadusta, jos se ei ole selvinnyt laitteistojen toimintatarkastuksissa eikä kyselyissä. Näiden indikaattorisuureiden määrittäminen saattaa onnistua useissa tapauksissa ns. omin voimin ilman asiantuntijayritysten apua.
Katso myös:
Sisäilmaan vaikuttavat tekijät
Jos indikaattorisuureiden määrittämisen avulla ei sisäilmasto-ongelman syytä ole saatu selville, on syytä kääntyä asiantuntijayrityksen puoleen.
Sisäilmastomittauksia ei saa tehdä summittaisesti, vaan jokainen mittaus on huolella suunniteltava ja sen tulee olla perusteltavissa. Sisäilmaselvityksissä ei saa suinpäin tilata joltakin asiantuntijalaitokselta tai -yritykseltä jotakin tiettyä mittausta miettimättä lainkaan kokonaisuutta ja tarkastamatta tilojen ja laitteiden toimivuutta. Vaiheittaisen sisäilmastoselvityksen perusajatuksena on aluksi tarkastaa ongelmarakennuksen laitteiden ja toimintojen kunto ja vasta vaiheittain edetä monimutkaisempiin ja kalliimpiin selvityksiin.
Sisäilmaongelma tulee selvittää niin laajasti, että koetut sisäilman haittatekijät, niiden ajallisuus ja koetut oireet sopivat yhteen ja kaikki kartoituksessa aistein havaitut haitat on selvitetty. Monissa tapauksissa havaitut haitat eivät selity yhdellä sisäilmaa pilaavalla tekijällä, vaan haittoja ja vaurioita on useita. Eri vaurioiden osuutta haittojen kokemiseen tulisi pyrkiä arvioimaan, sillä haitan poiston ja korjausten onnistumisen takia on välttämätöntä, että korjaukset ja toimenpiteet kohdistuvat juuri haittoja aiheuttavaan tekijään. Oireilu ei poistu vääriä toimenpiteitä tekemällä.
Katso myös:
Tutkimusmenetelmät
Lähdekirjallisuus
1. Jokiranta K, Palonen J, Kauriinvaha E, Kettunen A – V, Viljanen M, Hildén S. Sisäilmasto- ja kosteustekninen kuntotutkimus kouluille ja päiväkodeille. Sisäilmayhdistys raportti 12. Helsinki 1999.
2. Ruotsalainen R, Palonen J, Jokiranta K, Seppänen O. Suomen LVI-yhdistysten Liitto ry, julkaisu 4. Sisäilmaston kuntotutkimus. Suomen LVI-yhdistysten Liitto ry. Helsinki 1997.
3. Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma. Riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy. Tampere 2000.
4. Seuri M, Reiman M. Rakennusten kosteusvauriot, home ja terveys. Rakennustieto Oy. Tampere 1996.
5. Asumisterveysohje, Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1, Sosiaali- ja terveysministeriö. Oy Edita Ab. Helsinki 2003.
Nettiversio ladattavissa tästä.
6. Virta J. Terveellinen sisäilmasto. Sisäilmatietoa rakentajille, sisäilmastoselvitysten tekijöille ja kiinteistön omistajille. Työsuojelurahasto. Espoo 2001.
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
