Kosteus- ja homevauriorakennukset
Mikrobitutkimusten tarkoituksena on vahvistaa tai sulkea pois rakennuksen mikrobivaurio. Tutkimusten syynä saattavat olla rakennuksen käyttäjillä esiintyneet oireet (esim. ammattitautiepäily) tai rakennuksessa havaittavat vauriot, mm pintamateriaaleissa tapahtuneet väri- tms. muutokset. Näytteitä voidaan ottaa rakennuksen sisäilmasta, erilaisilta pinnoilta ja rakennusmateriaaleista.
Katso myös tekstit
Näytteenotto ja
Mikrobinäytteiden analysointi ja tulkinta.
Rakennuksen tuntevan henkilön tai mikrobinäytteenotosta ja kosteusvauriotutkimuksista vastaavan henkilön tehtävä on koota taustatietoja rakennuksesta, mikä helpottaa tulosten tulkintaa. Taustatiedot voivat sisältää tietoa materiaaleista (puutavara, sahanpuru, sammaleet, painohiekka), materiaalien kuljetuksesta ja käsittelystä työmaalla (kastuminen tai likaantuminen kuljetuksessa tai varastoinnissa) sekä mahdollisista vaurioista rakentamisen ja käytön aikana (rakennusvaiheen kuivatus ja kosteus-/vesivauriot). Kiinteistön kosteusvauriotutkimuksista vastaavalla rakennusalan ammattilaisella tulisi olla mikrobitulosten ymmärtämiseksi perustiedot rakennusmikrobiologiasta.
Näkyvissä oleva vaurio
Kosteus- ja homevaurion toteamiseksi riittää usein aistinvarainen tarkastelu.
Näkyvissä olevasta vauriosta voidaan ottaa materiaali- tai pintanäyte mikrobitutkimuksiin, kun halutaan
- tarkentaa korjausalueen laajuutta
- varmistaa mikrobikasvuston olemassaolo/lajisto purkumenetelmien valitsemiseksi
- todistaa vaurion olemassaolo epäselvissä, esim. riitatapauksissa.
- varmistaa korjaustapa (puretaanko vai korjataanko)
Pintojen takana oleva vaurio
Jos kosteus- ja homevaurio on rakenteen sisällä eikä rakennetta voida tai haluta avata, vaurion osoittamiseen voidaan käyttää huoneilmasta tai pinnoilta otettujen näytteiden mikrobiologisia tutkimuksia. Näitä ei voida kuitenkaan käyttää sen osoittamiseen ettei vauriota ole. Ilmanäytteillä saadaan selville sisäilman elinkykyisten mikrobien lajisto ja määrä, joista voidaan arvioida, onko sisäilman mikrobiologia tavanomainen. Pintanäytteillä voidaan arvioida mikrobien siirtymistä rakenteen sisältä huoneen pinnoille.
Jos rakenne avataan, materiaalinäytteillä voidaan saada selville vaurion sijainti.
Mikrobitulosten käyttö
Rakennusteknisellä selvityksellä arvioidaan käytettyjen rakenteiden ja materiaalien sopivuus. Mikrobitutkimuksilla arvioidaan rakennuksen mikrobiologista tilaa. Mikrobitutkimusten tulokset tulisi mahdollisuuksien mukaan aina yhdistää rakennustekniseen tietoon ja rakennuksen käyttäjien oireisiin.
Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun rakennusalan ja mikrobiologian asiantuntijat toimivat yhteistyössä näytteenoton suunnittelusta tutkimusraportin laatimiseen asti.
Mikrobitutkimusten käyttötarkoitus
Näytteiden otto, analysointi ja tulkinta
Mikrobinäytteiden ottaminen on asiantuntijatyötä. Näytteitä voi ottaa myös kiinteistön hyvin tunteva henkilö tutkimuslaboratoriosta saatujen ohjeiden tai asumisterveysohjeen mukaisesti. Ilma- pinta- ja materiaalinäytteiden mikrobiologisia tutkimuksia voidaan käyttää rakennuksen kosteusvaurion osoittamiseen ja altistumisen arviointiin. Korjausten jälkiseurannassa käytetään yleensä ilma- ja pintanäytteiden mikrobiologisia tutkimuksia.
Mikrobitulosten analysointi ja tulkinta on asiantuntijalaboratorion työtä. Analyysivastauksessa tulee olla tieto mikrobimääristä ja -lajistosta, joihin tulkinta perustuu. Vastauksessa tulee aina olla joko tulkintaohje tai tulkinta siitä, viittaako tulos kosteusvaurioon.
Katso myös tekstit
Näytteenotto ja
Mikrobinäytteiden analysointi ja tulkinta.
Rakennuksen kosteusvaurion osoittaminen
Mikrobinäytteitä tulee ottaa rakennuksen sellaisista osista, joissa rakennustekniseen selvitykseen, oirekyselyyn tai lääketieteellisiin tutkimuksiin perustuen voidaan olettaa esiintyvän poikkeavaa mikrobikasvua. Yksittäisten mikrobitulosten osoitusarvo kosteusvaurion toteamisessa tai poissulkemisessa on varsin vähäinen, minkä vuoksi näytteitä tulee ottaa rakennuksista kattavasti (useista huonetiloista, erilaisista rakenteista tai rakenneosista).
Altistuksen arviointi
Kosteusvauriorakennusten tavanomaisesta poikkeava mikrobialtistus voi aiheuttaa mm. silmä-ärsytystä, kurkun käheyttä ja ihon kutinaa. On todennäköistä, että oireita aiheuttava tekijä on ilmassa ja siirtyy esim. silmän sidekalvolle tai hengitysteihin ilman välityksellä. Ilmanäytteen avulla voidaan arvioida mikrobiologista altistusta esim. ammattitautiselvitysten yhteydessä. Ilmanäytteen avulla ei kuitenkaan voida tunnistaa mikrobilähdettä, esim. vaurioituneet rakenteet.
Mikrobit pääsevät ilmaan joko pinnoilta tai materiaaleista. Pintanäytteen mikrobisto kuvaa joko pinnalla esiintyvää mikrobikasvua tai ilmasta pinnalle siirtyneitä mikrobipartikkeleita. Pintanäytteiden avulla on mahdollista arvioida myös mikrobien siirtymistä lähteestä muihin tiloihin. Materiaalinäytteellä voidaan paikantaa mikrobikasvusto, joka toimii altistuslähteenä. Sekä pinta- että materiaalinäytteiden mikrobitutkimuksilla voidaan epäsuorasti arvioida mahdollista altistumista mikrobien aineenvaihduntatuotteille.
Korjausten jälkiseuranta
Korjausten onnistumista voidaan arvioida noin puoli vuotta korjausten ja sitä seuranneiden tehokkaiden siivousten jälkeen seurantatutkimuksilla. Kosteus- ja homevauriokorjausten jälkiseurantaan voi kuulua mm. oirekysely tai mikrobitutkimuksia (yleensä ilma- tai pintanäytteet). Jos ennen korjausta on tehty sisäilmatutkimuksia, on mahdollinen jälkiseuranta suositeltavaa tehdä samana vuodenaikana.
Korjatusta rakennuksesta otettujen näytteiden poikkeavat mikrobilöydökset selittyvät useimmiten joko puutteellisella korjaamisella tai riittämättömällä siivouksella.
Lähdekirjallisuus
1. Elg P, ym. Majvikin suositus: Kosteusvauriomikrobien aiheuttamien oireiden selvittely. Suomen lääkärilehti 18-19/98 vsk 53, ss 2149-2155.
2. Mussalo-Rauhamaa H, Husman T, Juntunen-Backman K. Kosteusvauriomikrobeille altistuneiden oireet ja kliininen kuva. Suomen lääkärilehti 18-19/98 vsk 53, ss 2177-2183.
3. Reiman M. Mikrobiologia. Kirjassa Opas Kosteusongelmiin – rakennustekninen, mikrobiologinen ja lääketieteellinen näkökulma. Leivo, V (toim.).Tampereen teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikka, Julkaisu 95. Rakennustekniikan osasto. Tampere 1998.
4. Reiman M. Milloin, mistä ja miten mikrobinäytteitä otetaan?…ja miten ne analysoidaan? Julkaisu / Hometta 2 / Luku 6.
5. Uitti J. Kosteus- ja homevaurioon liittyvien ammattitautien tutkimisesta. Julkaisu / Hometta 2 / Luku 12.
6. Reiman M, Kujanpää L, Vilkki R, Kujanpää R: Siivouksen riittävyyden arviointi mikrobiologian keinoin kosteus- ja homevaurioiden korjaamisen jälkeen. Sisäilmastoseminaari 2001. Espoo 2001.
7. Reiman M, Kujanpää L, Kujanpää R: Microbial flora and concentrations on material surface determined by the dilution and direct plating. In Indoor Air 2002: Proceedings of the 9th International Conference on Indoor Air Quality and Climate, Vol. 1, H Levin, ed., Indoor Air 2002, Santa Cruz, California, 2002, pp. 449-454.
8. Majvik II -suositus Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely. Suomen Lääkärilehti 7/2007. s 655 – 664. Suosituksesta ja sen tausta-aineistosta on saatavissa eripainos, tilaukset:
birje.maijala@fimnet.fi
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
