Etusivu \ Terveelliset tilat \ Kosteusvauriot \ Mikrobit \ Riskianalyysi
Sisäilmaongelmissa riskianalyysiä voidaan menetelmänä soveltaa moniin altisteisiin ja niiden haitallisuuden arviointiin ja hallintaan. Näitä altisteita on kuvattu kohdissa:
Sisäilmaan vaikuttavat tekijät
Riskianalyysi käsittää:
Riskinarviointiin kuuluu:
Riski on vaaran todennäköisyys tai todennäköisyys ja haitallisuus yhdessä. Riskinhallinnassa valitaan ja sovelletaan keinoja, joilla riskiä vähennetään. Riskiviestinnässä riskinarvioinnista ja riskin hallinnasta vastaavat ja asiaan liittyvät henkilöt välittävät vastavuoroisesti riskiin liittyviä tietoja ja mielipiteitä.
Kosteus- ja homevauriorakennuksissa asuvilla tai työssä käyvillä on todettu enemmän toistuvia tulehdussairauksia sekä allergisia sairauksia kuin terveissä rakennuksissa oleskelevilla ihmisillä. Kosteusvauriot ovat yleisiä, mutta kullekin rakennukselle yksilöllisiä. Kosteusvauriorakennuksissa syntyvien terveyshaittojen taustalla voivat olla mm. mikrobit (niistä irtoavat itiöt, rihmaston kappaleet, haihtuvat orgaaniset yhdisteet tai toksiinit) tai kemialliset tekijät (pinnoitteiden hajoamisessa syntyvät haihtuvat orgaaniset yhdisteet). Kosteusvauriorakennuksissa syntyvät terveysvaikutukset ovat todennäköisesti mikrobi- ja yhdistekohtaisia.
Sisäilman vaaratekijä voi olla biologinen, kemiallinen tai fysikaalinen tekijä, joka vaikuttaa tilaa käyttävän terveyttä huonontavasti. Vaara voi liittyä lämpöoloihin, liian korkeaan hiilidioksidipitoisuuteen, meluun, valaistukseen, hajuihin tms. tekijää. Havaitut vaarat voivat olla toisistaan riippuvaisia: esimerkiksi kylmille pinnoille voi kondensoitua kosteutta, koska puutteellinen ilmanvaihto ei pysty poistamaan sisäilmasta riittävästi kosteutta.
Kosteusvaurioihin liittyvä vaara tunnistetaan epäsuorasti mittaamalla mikrobeja tai kemiallisia yhdisteitä rakennuksen sisäilmasta tai materiaaleista.
Mahdolliset sisäilmahaittaa aiheuttavat vaaratekijät voidaan tunnistaa kolmella tavalla:
Riskirakenteiden selvitys on tärkeä osa rakennuksen kosteusvauriotutkimusta. Muut vaaran tunnistustavat osoittavat mm. mikrobiologisten tai kemiallisten lisätutkimusten tarpeen.
Riskirakenneanalyysissa sisäilmaongelmien, erityisesti kosteus- ja homeongelmien tutkimukseen perehtynyt ja kokenut rakennusalan koulutuksen saanut henkilö osaa rakennekuvauksen, rakennepiirustuksien ja rakenteen toteuttamistavan perusteella arvioida riskit, jotka voivat aiheuttaa kosteusvaurioita ja homeongelmia.
Riskialtis rakenne vaurioituu suurella todennäköisyydellä, jos siihen kohdistuu kosteusrasitusta.
Sisäilmasto-ongelmien ja erityisesti kosteus- ja homevaurioiden kannalta merkitseviä riskitekijöitä ovat:
Edellä kuvattuja riskitekijöitä on käsitelty tarkemmin teksteissä Rakenteiden lämpötekniikka, Ilman ominaisuudet, Materiaalien ominaisuudet, Kosteuden siirtyminen, Ilmavirtaukset, Kosteuslähteet ja Tuuletetut rakenteet.
Kosteus- ja homevauriorakennuksissa etsitään rakenteista vaurion merkkejä. Niitä haetaan aistivaraisesti: pääosin katsomalla, mutta myös koputtelemalla, kuuntelemalla (putkivuodot) ja haistelemalla.
Toimimaton ilmanvaihto voidaan helposti todeta merkkisavun ja paperipalan avulla. Lisäksi merkkisavun avulla voidaan tarkastella tilan painesuhteita ja etsiä vuotoilmareittejä.
Luetteloita rakenteissa ja rakennuksessa olevista kosteus- ja homevaurion merkeistä löytyy mm. teksteistä Perustus ja alapohja, Ulkoseinärakenteet, Vesikatto ja yläpohja, Märkätila ja Väliseinä ja välipohjarakenteet.
Oirekyselyllä selvitetään oireiden esiintymistä rakennuksen käyttäjillä, mitä tietoa käytetään vaaran tunnistamiseen.
Rakennuksessa tulisi tehdä lisäselvityksiä aina, kun työntekijä liittää havaitsemansa oireet tiettyyn työtilaan. Terveydenhuolto ja työpaikkojen työterveyshuolto voivat olla apuna oireselvityksiä tehtäessä.
Vaaran kuvaamisella tarkoitetaan sisäilmassa esiintyvän biologisen, kemiallisen tai fysikaalisen tekijän aiheuttaman terveyshaitan vakavuutta.
Sisäilmaongelmien vaaran kuvaamisessa voidaan käyttää seuraavaa jakoa:
Lisää tietoa eri tekijöiden haittavaikutuksista löytyy teksteistä Kemialliset epäpuhtaudet, Hiukkasmaiset epäpuhtaudet ja Fysikaaliset tekijät.
Altistuksen arviointi tehdään mittaamalla rakennuksessa esiintyviä haitallisia tekijöitä.
Sisäilmariskin suuruutta kuvattaessa arvioidaan:
Vaikka riskin suuruuden arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä, riskin kuvaaminen jollakin asteikoilla auttaa riskin hallinnassa.
Yhteistyö eri osapuolten kanssa edellyttää tiedottamista, joka tulee aloittaa heti hankkeen alkuvaiheessa. Kaikista työ- ja tutkimusvaiheista, mahdollisista tutkimuksen aiheuttamista haitoista ja häiriöistä sekä hankkeen aikataulusta tiedotetaan hyvissä ajoin. Ajoissa hoidettu tiedottaminen antaa ihmisille mahdollisuuden sopeutua tilanteeseen sekä etsiä keinoja riskin pienentämiseksi. Tiedottamisen on oltava samanlaista kaikille osapuolille. Riskiviestinnän perusasia on luottamus, jonka edellytyksenä on avoimuus sekä oikea asenne asianosaisia kohtaan. Luottamuksen saavuttamista tukee vaaran kuvaamiseksi tehtyjen selvitysten hyvä tieteellis-tekninen laatu.
Lähdekirjallisuus
1. Reijula K, Nikulin M, Alenius H, Hintikka E-L. Mykotoksiinien eli homesienimyrkkyjen aiheuttamat terveysvaikutukset. Sisäilmayhdistys raportti 8. Sisäilmastoseminaari, Espoo 1997. SIY Raportti 8:121-123. Sisäilmayhdistys ry.
2. Seuri M. Riskinarviointi sisäilmaongelmissa riskinarviointi ja riskinhallinta. Luentolyhennelmä. Kuopio 1999.
3. Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma. Riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy. Tampere 2000.
Muuta kirjallisuutta
Nousiainen E. Asuinrakennusten riskirakenteet ja niiden riskianalyysit. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, Rakennusja ympäristötekniikan osasto. Otaniemi 2001.
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
Kannattajajäsenet: |
Sisäilmainfopiste on alan järjestöjen yhteinen neuvontakanava kuluttajille.
Sisäilmayhdistys ry
Kivenlahdenkatu 1 B 43, 02320 Espoo
© Sisäilmayhdistys ry