Riskianalyysi

Yleistä

Sisäilmaongelmissa riskianalyysiä voidaan menetelmänä soveltaa moniin altisteisiin ja niiden haitallisuuden arviointiin ja hallintaan. Näitä altisteita on kuvattu kohdissa:

Sisäilmaan vaikuttavat tekijät

Yleisimmät sisäilmaongelmat

Sisäilman vaikutukset.

Riskianalyysi käsittää:

riskinarvioinnin
riskinhallinnan sekä
riskiviestinnän.

Riskinarviointiin kuuluu:

vaaran tunnistaminen
vaaran kuvaaminen
altistuksen arviointi
riskin kuvaaminen
annosvasteen arviointi.

Riski on vaaran todennäköisyys tai todennäköisyys ja haitallisuus yhdessä. Riskinhallinnassa valitaan ja sovelletaan keinoja, joilla riskiä vähennetään. Riskiviestinnässä riskinarvioinnista ja riskin hallinnasta vastaavat ja asiaan liittyvät henkilöt välittävät vastavuoroisesti riskiin liittyviä tietoja ja mielipiteitä.

Riskianalyysin tarve

Kosteus- ja homevauriorakennuksissa asuvilla tai työssä käyvillä on todettu enemmän toistuvia tulehdussairauksia sekä allergisia sairauksia kuin terveissä rakennuksissa oleskelevilla ihmisillä. Kosteusvauriot ovat yleisiä, mutta kullekin rakennukselle yksilöllisiä. Kosteusvauriorakennuksissa syntyvien terveyshaittojen taustalla voivat olla mm. mikrobit (niistä irtoavat itiöt, rihmaston kappaleet, haihtuvat orgaaniset yhdisteet tai toksiinit) tai kemialliset tekijät (pinnoitteiden hajoamisessa syntyvät haihtuvat orgaaniset yhdisteet). Kosteusvauriorakennuksissa syntyvät terveysvaikutukset ovat todennäköisesti mikrobi- ja yhdistekohtaisia.

Vaaran tunnistaminen

Sisäilman vaaratekijä voi olla biologinen, kemiallinen tai fysikaalinen tekijä, joka vaikuttaa tilaa käyttävän terveyttä huonontavasti. Vaara voi liittyä lämpöoloihin, liian korkeaan hiilidioksidipitoisuuteen, meluun, valaistukseen, hajuihin tms. tekijää. Havaitut vaarat voivat olla toisistaan riippuvaisia: esimerkiksi kylmille pinnoille voi kondensoitua kosteutta, koska puutteellinen ilmanvaihto ei pysty poistamaan sisäilmasta riittävästi kosteutta.

Kosteusvaurioihin liittyvä vaara tunnistetaan epäsuorasti mittaamalla mikrobeja tai kemiallisia yhdisteitä rakennuksen sisäilmasta tai materiaaleista.

Erilaiset vaaran tunnistustavat

Mahdolliset sisäilmahaittaa aiheuttavat vaaratekijät voidaan tunnistaa kolmella tavalla:

riskirakenneselvityksellä
vaurion merkkien tai haittatekijän tunnistamisella
oirekyselyllä tai -selvityksellä

Riskirakenteiden selvitys on tärkeä osa rakennuksen kosteusvauriotutkimusta. Muut vaaran tunnistustavat osoittavat mm. mikrobiologisten tai kemiallisten lisätutkimusten tarpeen.

Riskirakenneselvitys

Riskirakenneanalyysissa sisäilmaongelmien, erityisesti kosteus- ja homeongelmien tutkimukseen perehtynyt ja kokenut rakennusalan koulutuksen saanut henkilö osaa rakennekuvauksen, rakennepiirustuksien ja rakenteen toteuttamistavan perusteella arvioida riskit, jotka voivat aiheuttaa kosteusvaurioita ja homeongelmia.

Riskialtis rakenne vaurioituu suurella todennäköisyydellä, jos siihen kohdistuu kosteusrasitusta.

Sisäilmasto-ongelmien ja erityisesti kosteus- ja homevaurioiden kannalta merkitseviä riskitekijöitä ovat:

rakenne on toteutettu määräysten vastaisesti tai rakenteen suunnittelussa tai toteutuksessa ei ole otettu huomioon rakennusfysiikan lakeja
- esimerkiksi rakenteen kuivumismahdollisuutta
- valesokkeli
- sisäpuolisesti eristetyt kellarin seinät
- maanvarainen betonilaatta, jonka päällä on purueristys ja koolattu lautalattia
- märkätilojen vedeneristykset puuttuvat tai ovat puutteellisia
- rakenteissa on käytetty orgaanisia materiaaleja ja erityisesti orgaanisia eristemateriaaleja
  - olki-, sammal-, sahanpuruja kutterinlastutäytteiset välipohjat, jotka muodostavat kuivanakin rakenteena terveyshaitan, jos täytteen mikrobit pääsevät sisäilmaan rakenteen läpi/kautta kulkevien ilmavirtojen vuoksi
  - sementtilastuvillalevy (Tojax), koksikuona (jossa voi olla joskus myös rautavalimojen valumuoteissa käytettyä asbestia), puuhiilimurska, puukuituja insuliittilevyt, korkki ja sanomalehtipaperi
  - tilassa on tunnistettavissa poikkeava haju, jonka syynä on
    - kosteus- ja homevaurioon liittyvä mikrobikasvu
    - kosteuden aiheuttama kemiallisten yhdisteiden liukeneminen materiaalista
    - kosteudesta johtuva kemiallinen reaktio, joka aiheuttaa haisevien yhdisteiden vapautumisen materiaalista (esim. kosteista betonirakenteista erittyvä alkalinen vesihöyry aiheuttaa haisevien yhdisteiden vapautumisen muovimaton ja liiman hajotessa)
    - puutteellinen ilmanvaihdon toiminta
    - tarvikkeiden ja materiaalien varastointi ko. tilassa
    - rakenteeseen kohdistuu poikkeavaa kosteusrasitusta
      - rakennuksen ulkopuolinen poikkeuksellinen kosteusrasitus johtuu usein suunnittelutai rakennusvirheistä tai kunnossapidon puutteista
      - sellaiset muutokset rakennuksen ympäristössä tai toiminnassa, joihin rakennusta tai rakenteita ei ole suunniteltu
      - väärät pintamateriaalit tai uusien toimintojen sijoittaminen tiloihin, joiden pintamateriaalit eivät sovellu muuttuneeseen käyttötarkoitukseen.
      - rakenteessa on ollut vesivahinkoja, joiden syynä on
        
        ulkopuolisen veden pääsy rakenteisiin
        
        teknisten järjestelmien vuotaminen
        
        rakenneosien ikääntyminen
        
        tilojen käyttäjien toiminta
        
        tila on ylipaineinen tai voimakkaasti alipaineinen
        
        ylipaineisessa tilassa sisäpuolinen ilman kosteus pääsee rakenteisiin höyrynsulun mahdollisten vuotojen kautta. Seurauksena on rakenteen kostuminen, mikä aiheuttaa kosteusja homevaurion
        
        eristetilan ja sisätilan välillä vallitsevan voimakkaan alipaineen vuoksi rakenteessa olevat epäpuhtaudet voivat siirtyä sisätiloihin

Edellä kuvattuja riskitekijöitä on käsitelty tarkemmin teksteissä Rakenteiden lämpötekniikka, Ilman ominaisuudet, Materiaalien ominaisuudet, Kosteuden siirtyminen, Ilmavirtaukset, Kosteuslähteet ja Tuuletetut rakenteet.

Vaurion merkkien tunnistus

Kosteus- ja homevauriorakennuksissa etsitään rakenteista vaurion merkkejä. Niitä haetaan aistivaraisesti: pääosin katsomalla, mutta myös koputtelemalla, kuuntelemalla (putkivuodot) ja haistelemalla.

Toimimaton ilmanvaihto voidaan helposti todeta merkkisavun ja paperipalan avulla. Lisäksi merkkisavun avulla voidaan tarkastella tilan painesuhteita ja etsiä vuotoilmareittejä.

Luetteloita rakenteissa ja rakennuksessa olevista kosteus- ja homevaurion merkeistä löytyy mm. teksteistä Perustus ja alapohja, Ulkoseinärakenteet, Vesikatto ja yläpohja, Märkätila ja Väliseinä ja välipohjarakenteet.

Oirekysely tai -selvitys

Oirekyselyllä selvitetään oireiden esiintymistä rakennuksen käyttäjillä, mitä tietoa käytetään vaaran tunnistamiseen.

Rakennuksessa tulisi tehdä lisäselvityksiä aina, kun työntekijä liittää havaitsemansa oireet tiettyyn työtilaan. Terveydenhuolto ja työpaikkojen työterveyshuolto voivat olla apuna oireselvityksiä tehtäessä.

Vaaran kuvaaminen

Vaaran kuvaamisella tarkoitetaan sisäilmassa esiintyvän biologisen, kemiallisen tai fysikaalisen tekijän aiheuttaman terveyshaitan vakavuutta.

Sisäilmaongelmien vaaran kuvaamisessa voidaan käyttää seuraavaa jakoa:

vaarat, jotka voivat johtaa eliniän lyhenemiseen
- tupakointi
- sisäilman radon
- hiilimonoksidi
- asbesti
- vaarat, jotka voivat johtaa pysyvään sairauteen
  - sisäilman allergeenit
  - sisäilman hiukkaset (sienet, bakteerit, virukset)
  - PAH-yhdisteet
  - vaarat, jotka voivat johtaa tilapäiseen sairauteen
    - kosteusvauriorakennuksissa altistuminen (mm. ylähengitystietulehdukset)
    - vaarat, jotka aiheuttavat oireita
      - VOC
      - puutteellinen ilmanvaihto
      - vaarat, jotka vähentävät toimintakykyä
        
        liian matala tai korkea lämpötila
        
        vaarat, jotka vaikuttavat vain viihtyvyyteen
        
        esimerkiksi jotkut hajut

Lisää tietoa eri tekijöiden haittavaikutuksista löytyy teksteistä Kemialliset epäpuhtaudet, Hiukkasmaiset epäpuhtaudet ja Fysikaaliset tekijät.

Altistuksen arviointi

Altistuksen arviointi tehdään mittaamalla rakennuksessa esiintyviä haitallisia tekijöitä.

Riskin kuvaaminen

Sisäilmariskin suuruutta kuvattaessa arvioidaan:

mahdollisen terveyshaitan vakavuus
terveyshaitan ilmaantumisen todennäköisyys.

Vaikka riskin suuruuden arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä, riskin kuvaaminen jollakin asteikoilla auttaa riskin hallinnassa.

Riskiviestintä

Yhteistyö eri osapuolten kanssa edellyttää tiedottamista, joka tulee aloittaa heti hankkeen alkuvaiheessa. Kaikista työ- ja tutkimusvaiheista, mahdollisista tutkimuksen aiheuttamista haitoista ja häiriöistä sekä hankkeen aikataulusta tiedotetaan hyvissä ajoin. Ajoissa hoidettu tiedottaminen antaa ihmisille mahdollisuuden sopeutua tilanteeseen sekä etsiä keinoja riskin pienentämiseksi. Tiedottamisen on oltava samanlaista kaikille osapuolille. Riskiviestinnän perusasia on luottamus, jonka edellytyksenä on avoimuus sekä oikea asenne asianosaisia kohtaan. Luottamuksen saavuttamista tukee vaaran kuvaamiseksi tehtyjen selvitysten hyvä tieteellis-tekninen laatu.

Lähdekirjallisuus

1. Reijula K, Nikulin M, Alenius H, Hintikka E-L. Mykotoksiinien eli homesienimyrkkyjen aiheuttamat terveysvaikutukset. Sisäilmayhdistys raportti 8. Sisäilmastoseminaari, Espoo 1997. SIY Raportti 8:121-123. Sisäilmayhdistys ry.

2. Seuri M. Riskinarviointi sisäilmaongelmissa riskinarviointi ja riskinhallinta. Luentolyhennelmä. Kuopio 1999.

3. Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma. Riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy. Tampere 2000.

Muuta kirjallisuutta

Nousiainen E. Asuinrakennusten riskirakenteet ja niiden riskianalyysit. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu, Rakennusja ympäristötekniikan osasto. Otaniemi 2001.

Sisäilmayhdistys ry - Puolueetonta tietoa sisäilmasta