Etusivu \ Terveelliset tilat \ Ongelmien tutkiminen \ Lähtökohdat
Ennen kuntotutkimusten tilaamista on syytä varmistua että kiinteistön perusasiat ovat kunnossa eli mm. ilmanvaihtolaitteistot ovat päällä ja niiden suodattimet on vaihdettu.
Ennen tutkimusta kiinteistön isännöitsijän tai muun tutkimuksen tilaajan on hyvä varmistua lähtötietojen saatavuudesta, kts. Tarvittavat lähtötiedot.
Kuntotutkimuksessa selvitettävät asiat tulee yksilöidä tarjouspyynnössäriittävän tarkasti, kts. Tutkimuksen perusperiaatteet. Lisäksi esitetään vaatimuksia tutkimusten dokumentoinnille ja raportoinnille.
Yleensä tutkimuksissa on järkevää lähteä liikkeelle rakenteiden ja ongelman analysointiin yksinkertaisiin tutkimusmenetelmiin perustuvista perusselvityksestä ja -tutkimuksista. Tutkimuksiin voidaan sisällyttää myös rakennekosteusmittauksia, mikrobien materiaalinäytteitä, paine-eromittauksia ja ilmamäärämittauksia. Erilaisia sisäilmamittauksia ja muita erikoistutkimuksia tehdään vain erikoistapauksissa vasta perusselvitysten jälkeen.
Mikrobi- ja muita laboratoriotutkimuksia teetetään tarpeen mukaan näiden tutkimusten yhteydessä tai niiden jälkeen.
Raporteille asetetaan mm. seuraavat vähimmäisvaatimukset:
Raportoinnista on kerrottu tarkemmin osioissa Raportointi ja Tarjouspyyntöasiakirjat.
Kuntotutkimuksen toimenpidesuositukset eivät yleensä kelpaa sellaisenaan korjaussuunnitelmaksi tai työohjeeksi vaan ne ovat verrattavissa lähinnä hankesuunnitelmaan eli kerrotaan mitä tehdään ei miten. Korjauksen toteutustapa on yleensä suunniteltava erikseen ja varsinaisiin korjaushankkeisiin tarvitaan erikseen suunnittelija. Kiinteistön omistajan on myös yleensä järkevää selvittää ehdotettujen toimenpiteiden liittyminen muihin kiinteistön perusparannus ja kunnossapitotarpeisiin ja suunnitelmiin.
Kuntotutkimuksen laadunvarmistuksessa ensimmäinen tehtävä on kuntotutkijan pätevyydestä varmistuminen. Kosteusvaurioiden kuntotutkijoilla ei tällä hetkellä ole virallista koulutusvaatimusta, pätevöitymis- tai luokitusjärjestelmää.
Tutkijoiden pätevyyden varmistamiseksi tutkimuskonsulttien valinta on järkevää keskittää asiaan perehtyneelle taholle.
Rakennuttaja voi arvioida kuntotutkijan pätevyyttä etukäteen mm.:
Tarvittavien tutkimusten laajuus ja perusteellisuus riippuu kuntotutkimuksen lähtökohdasta. Kattavimmat selvitykset tarvitaan, kun kosteusteknisen kuntotutkimuksen syynä on ennakoiva selvitys, yleinen epäily tai sisäilman mikrobimittauksilla osoitettu piilossa oleva vaurio.
Mahdolliset tutkimuksen lähtökohdat ovat:
Kaikissa tapauksissa tulee tehdä minimiselvitykset kaikista rakenteista ja mahdollisista vaurion aiheuttajista. Kuntotutkimuksessa ei saa tyytyä ensimmäiseen löytyvään vikaan tai vaurioon tai tutkia pelkästään näkyviä tai muuten ennestään tiedossa olevia vaurioita. Tutkimus on vietävä systemaattisesti kaikkien tutkittavien rakenteiden osalta loppuun. Rakennusta tulisi käsitellä kokonaisuutena, koska kosteusvaurion syyt voivat olla kaukana vaurioituneesta rakenteesta. Kuntotutkimuksen on oltava niin kattava, että kaikki vauriot ja niiden syyt saadaan riittävällä varmuudella selville.
Kun kuntotutkija on valittu, määritellään tarkemmin kuntotutkimuksen tehtävät ja sovitaan, miten mahdolliset lisätutkimukset hoidetaan. Jos rakennuttaja ei ole kuntotutkimusalan ammattilainen, hänen ei ole syytä määritellä tutkimuksen sisältöä vaan tavoitteet ja resurssit. Tämän jälkeen kuntotutkija perehtyy kohteeseen ja ehdottaa kuntotutkimuksen sisältöä, josta voidaan neuvotella rakennuttajan ja kuntotutkijan kesken. Tältä pohjalta kuntotutkija esittää rakennuttajalle hyväksyttäväksi tutkimussuunnitelman.
Tarvittavat lisätutkimukset voidaan esittää tutkimussuunnitelmassa tai sopia niiden teettämisestä laskutyönä tarpeen mukaan tiettyyn rajaan asti. Jos lisätutkimukset on järkevää teettää erillisenä toimeksiantona, niiden kustannusarvio ja yksikköhinnat kannatta pyytää jo perustutkimuksen yhteydessä. Isoon kiinteistömäärään tutkimusten tunti- ja yksikköhinnat kannattaa sopia vuosisopimuksella.
Täydentävien lisätutkimusten, kuten näytteenoton, tarpeellisuuden arviointi kuuluu kuntotutkijalle tai muulle asiantuntijalle. Liian tarkka tutkimustapojen tai määrien rajoittaminen voi johtaa puutteelliseen tutkimukseen ja virheellisiin päätelmiin. Lisäksi vastuu tutkimustulosten riittävyydestä ja analysoinnista siirtyy tällöin osin tutkimuksen tilaajalle.
Kuntotutkimusten laajuudesta ja lisätutkimuksista päätettäessä on pohdittava, milloin on edullista aloittaa purkutyöt ensin ja jatkaa kuntotutkimuksia ja suunnittelua, kun piilossa olleet rakenteet ja vauriot on saatu näkyviin. Kuntotutkijan tulee ilmoittaa tilaajalle, jos kuntotutkimuksia kannattaa jatkaa vasta purkutöiden jälkeen.
Periaatteessa kuntotutkija vastaa tutkimustulosten oikeellisuudesta. Tulosten luotettavuutta voidaan arvioida käytetyn tutkimusmenetelmän, mittausten tai näytteiden määrän sekä satunnaisten tai systemaattisten virheiden todennäköisyyden perusteella.
Syynä virheellisiin tuloksiin tai päätelmiin voivat olla esimerkiksi:
Lähdekirjallisuus
1. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö
2. Torikka, K., Hyyppöläinen, T., Mattila, J. ja Lindberg, R. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus. HKR-Rakennuttajan julkaisuja 1999. 106 s.
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
Kannattajajäsenet: |
Sisäilmainfopiste on alan järjestöjen yhteinen neuvontakanava kuluttajille.
Sisäilmayhdistys ry
Kivenlahdenkatu 1 B 43, 02320 Espoo
© Sisäilmayhdistys ry