Etusivu \ Terveelliset tilat \ Kunnossapito ja korjaaminen \ Vesikatto ja yläpohja \ Kaltevat katot
Epäjatkuvissa katteissa on tiivistämättömiä limisaumoja tai tiivistettyjä saumoja, jotka eivät ole vesitiiviitä kun niihin kohdistuu vedenpaine. Epäjatkuva kate on riittävän tiivis vain silloin, kun katon kaltevuus estää veden patoutumisen ja siten vedenpaineen kohdistumisen katerakenteeseen. Katteen saumoista voimakkailla sateilla läpi pääsevien pienehköjen vesi- ja lumimäärien kulkeutuminen alla oleviin rakenteisiin estetään aluskatteella.
Erityisesti metalliset katteet ovat kondenssiherkkiä. Aluskatteen käyttö vähentää oleellisesti kondenssivesien kulkeutumista alla oleviin rakenteisiin. Ajoittaisen kondenssin haittavaikutusten ehkäisemiseen voidaan käyttää myös kosteutta imevää kerrosta katteen ja/tai aluskatteen alapinnassa.
Epäjatkuvia katteita (alla aluskate) käytetään eri kattokaltevuuksilla seuraavasti:
Kattotiilen saumoista ja liitoksista pääsee vettä ja tuiskulunta tiilen alle. Aluskate toimii kattorakenteen vedeneristeenä. Aluskate siis estää lumen ja veden pääsyn rakenteisiin ja ohjaa veden alas räystäältä. Aluskatteen ja erilaisten läpivientien liitokset sekä liittymät eri rakenteisiin on tehtävä vesitiiviisti.
Profiili- ja muotolevy metallikatteita tehdään kuparista, sinkistä, alumiinista, teräksestä tai ruostumattomasta teräksestä. Tavallisesti kate on tehty kuumasinkitystä teräksestä ja ne ovat muovipinnoitettuja. Pinnoitteen laadun ratkaisee korroosionkesto- ja värinpysymisvaatimukset.
Aaltokatot kuitusementtilevyistä ovat huokoisia. Ne tehdään kuitubetonista, jossa kuidut toimivat raudoituksen tapaan. Levyt kuivavärjätään ja pinta maalataan muovimaalilla. Vanhat kuitulevyt sisältävät asbestia. Asbestitöissä on noudatettava asbestiöiden määräyksiä. Muovisia katteita käytetään lähinnä vilpoloiden tms. katteina. Muovipohjaiset katelevyt valmistetaan esimerkiksi lasikuituvahvisteisesta polyesterista, polymetyylimetakrylaatista (PMMA) tai PVC-muoveista.
Sileä metallikate eli kannatettu kate voidaan asentaa katoille, joiden kaltevuus on vähintään 1:6. Katteen sauman on oltava kaksinkertainen ja se tulee varustaa tiivisteellä. Loivilla kaltevuuksilla kiinnitetään erityistä huomiota saumaustyön laatuun. Katteen alle asennetaan aluskate tai erillinen vedeneristys kattokaltevuuden ja alla olevan tilan tuuletusmahdollisuuksien mukaan. Metalliset katteet voivat olla valmistettuja kuparista, sinkistä, alumiinista, teräksestä tai ruostumattomasta teräksestä. Lisätietoja yksityiskohdista löytyy mm. voimassa olevista RT -kortista
Bitumiset kattolaatat voidaan asentaa katolle, jonka kattokaltevuus on > 1 :5 käyttämällä aina aluskermiä. Bitumiset kattolaatat ovat yleisimmin puhalletusta bitumista ja lujitetukikudoksesta valmistettuja sirotepintaisia tuotteita, joiden alareunassa on liimautuvuuden varmistava erillinen liimauskaista. Laatat limitetään siten, että syntyy vedenpitävä kate.
Kolmiorimakate on perinteinen bitumikate, joka voidaan nykyään toteuttaa joko perinteisesti naulaamalla tai vaihtoehtoisesti liimaamalla tai hitsaamalla. Perinteisen kolmiorimakatteen minimikaltevuus on 1:3. Eristeenä käytetään 700 mm leveää bitumikermiä ja periaatteena on nostaa katteen saumat kolmiorimojen avulla kattopinnasta ylös, jotta niistä ei vesi pääse rakenteisiin.
Vesikattojen ja yläpohjien yleisiä puutteita ja vaurioita on esitetty tekstissä Vesikatto ja yläpohja.
Eri katetyyppeihin liittyviä kaltevien kattojen tyypillisiä puutteita ja vaurioita ovat:
Kohteessa tehdään huoltokirjan ja katemateriaalivalmistajan ohjeiden mukaiset toimenpiteet, katso myös teksti Vesikatto ja yläpohja.
Uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita:
Kattokaltevuus | Aluskatteen tarve |
> 1:2 | Ei tarvetta, jos katolla ei ole riskiä padottumiseen ja jos alapuolella on suuri hyvin tuulettuva ilmatila kuten ullakko. |
1:2 -1:10 | Aluskate tai kosteutta sitova alusrakenne, kuten yhtenäinen ruodelaudoitus. |
< 1:10 | Aluskatteen tulee toimia vedeneristeenä. |
Läpiviennit tehdään katteeseen tarkoitetuista valmiista läpimenokappaleista tai pellitettyinä.
Kattokorjauksissa on muistettava erityisesti:
Korjaustarve todetaan kosteusteknisessä tutkimuksessa, katso tekstit Rakenteiden tutkiminen ja Yläpohja- ja vesikattorakenteiden tarkastuslista. Katso myös teksti Vesikatto ja yläpohja.
Seuraavia pieniä korjauksia voidaan tehdä esim. kun perusteellista korjausta ei ole mahdollista toteuttaa heti, tai sitä ei välttämättä tarvita tai kun tahdotaan ennaltaehkäistä vaurioita.
Kunkin kohteen suuremmat korjaukset on yleensä suunniteltava kokonaisuutena erikseen. Kattojen korjauksissa noudatetaan valmistajien asennusohjeita ja detaljipiirustuksia. Käytettyjä korjausratkaisuja ovat mm.:
Lähdekirjallisuus
1. Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö
2. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö
3. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry
4. Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö
5. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, Kirsi Torikka, Tarja Hyypöläinen, Jussi Mattila, Ralf Lindberg, TTKK 1999
6. Katot ja vedeneristys. Sauli Kuntsi, Opetushallitus, Rakennusalan kustantajat Rak, Helsinki 1998
7. Vesikattokorjaushankkeen laadunvarmistus, Ilkka Huttunen, Matti Pentti, TTKK, Talonrakennustekniikka julkaisu 74
Muuta kirjallisuutta
RT 15-10723, Rakennusselostusohje 2000
RT 85-10259, Kate kattotiilestä
RT 85-10738, Vesikaton korjaus
RT 85-10767, Metalliset muoto- ja poimulevykatteet
RT 85-10596, Metalliset sadevesijärjestelmät
RT 85-10372, Kate betonikattotiilestä
RT 39-10422, Rakennuksen peltityöt, yleisiä ohjeita
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
Kannattajajäsenet: |
Sisäilmainfopiste on alan järjestöjen yhteinen neuvontakanava kuluttajille.
Sisäilmayhdistys ry
Kivenlahdenkatu 1 B 43, 02320 Espoo
© Sisäilmayhdistys ry