Yleinen tieto | Tekninen tieto | Asiantuntijatieto

Yleistä

Kosteusvauriot ulkoseinissä aiheutuvat pääosin ulkoa seinärakenteeseen tunkeutuneesta vedestä. Sisätiloista tunkeutuvan kosteuden vaikutukset seinien kostumiseen eivät ole poissuljettuja, mutta ne ovat ulkopuolisen veden vaikutuksia harvinaisempia. Vaurioalttiimpia ovat ratkaisut, joissa puuseinien alaosat ulottuvat lattiarakenteiden sisään tai jopa niiden alapuolelle. Vesi voi päästä seiniin joko maaperästä tai katoilta tai viistosade voi tunkeutua seinän pintaverhousten läpi ja ikkunapellitysten ja seinän liitoskohdista. Rakennuksen räystäättömyys lisää merkittävästi ulkoseinään kohdistuvaa saderasitusta.

Vaurioita aiheuttava tekijä on usein korjattavissa varsin pienillä toimenpiteillä. Valitettavasti usein seinän vaurioituminen on jo ehtinyt tapahtua ennen kuin toimenpiteisiin ryhdytään. Jos viat tai puutteet havaitaan riittävän aikaisessa vaiheessa (pian rakennuksen / rakenteen valmistumisen jälkeen ), saatetaan pienillä toimenpiteillä korjata koko ongelma. Sadevesikourujen ja syöksytorvien liitokset on korjattava välittömästi, mikäli niissä havaitaan puutteita.

Tässä tekstissä käsitellään yleisesti rankarakenteisia seiniä, kuorimuurattu tiiliseinä on käsitelty tarkemmin tekstissä Kuorimuurit.

Riskit

• Tuuletusraon puuttuminen seinärakenteesta
• Tuuletusaukkojen puuttuminen ilmaraon ala- tai yläosasta heikentää tuuletusta ja hidastaa rakenteeseen joutuneen kosteuden poistumista.
• Liian matala sokkeli
• Seinän alaosassa oleva valesokkeli estää seinään tunkeutuneen veden poistumisen. Tuulettamaton valesokkeli muodostaa talviaikana kylmän pinnan, johon alapohjasta tai ryömintätilasta tunkeutunut kosteus voi tiivistyä.
• Liian lyhyt räystäs ja räystäsvuodot
• Ilmavuodot rakenteen läpi ulkoa sisälle
• Seinän ulkoverhous vuotaa viistosateesta tai räystäältä valuvasta vedestä
• • vuoto julkisivun liitoskohdista
  • vuotavat ikkunapellit
  • tuulensuojamateriaali ei estä veden tunkeutumista seinän sisäosiin
  • vuodot välipohjien liittymistä

Tyypillisiä vaurioita

• Ulkoverhouksen läpi tai ikkunapeltien ja ikkuna- tai oviaukkojen liitosten kautta tunkeutunut vesi kastelee erityisesti puuseinän alaosan sisäosia.
• Vesi vuotaa seinärakenteisiin ikkunapellitysten ja verhouksen liitoskohtien kautta, jolloin vaurioita voi syntyä sekä seinien alaosiin, lattioihin että vuotokohtien ympäristöihin.
• Lattiarakenteen sisään ulottuva puuseinän alaosa kastuu seinän ulkoverhouksen tai maan pinnalta valesokkelin läpi tapahtuvien vesivuotojen takia. Lattian sisään upotetun seinän alaosa ei pääse kuivumaan. Mikäli sokkelissa ei ole lämpökatkoa, voi seinän alaosan kylmään ympäristöön tiivistyä kosteutta.

Perusperiaate on, että korjaustarve todetaan kuntotutkimuksessa.

Kunnossapito ja huolto

Kohteessa tehdään huoltokirjan mukaiset toimenpiteet tai noudatetaan seuraavaa yleisohjetta:

• Lunta ei saa kasata seinustoille
• Pihan sadevesikaivot pudistetaan säännöllisesti ja sulatetaan tarvittaessa jottei vesi kerääntyisi seinustoille
• Seinustoille ei saa istuttaa suuria kasveja tai köynnöksiä
• Vuotavat kittaukset ja saumat uusitaan
• Vääntyneet pellitykset yms. korjataan
• Räystäskourut puhdistetaan säännöllisesti
• Vuotavat räystäskourut ja syöksytorvet korjataan
• Katon vedenpoisto tarkastetaan

Tekninen tieto

Ohjeet ja määräykset

Kaupunkien uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita.

• Puurakenteinen ulkoseinä edellyttää aina pitkiä räystäitä ja kunnon sokkelia.

Ilmatiiviys ja sisäilman vesihöyryn pääsyn rajoittaminen rakenteeseen

• Puu- tai teräsrunkoisissa kevyissä ulkoseinissä pyritään vähentämään seinärakenteeseen kulkeutuvaa sisäilman kosteutta tekemällä sisäpinnasta höyry- ja ilmatiivis ja pienentämällä rakenteen vesihöyrynvastusta ulospäin. Rankarakenteisen seinän höyry- ja ilmatiiviys varmistetaan asentamalla avohuokoisen lämmöneristekerroksen sisäpintaan ilmansulku sekä ulkopintaan hyvin vesihöyryä läpäisevä tuulensuoja. Ilmansulkuna tulee yleensä käyttää höyrynsulkua.
• Lämmöneristeen lämpimällä puolella olevan rakennekerroksen vesihöyrynvastuksen tulee olla vähintään viisinkertainen verrattuna kylmällä puolella olevan tulensuojan vesihöyrynvastukseen.
• Ilmansulku ja ilmansulkuna toimiva höyrynsulku sekä tuulensuoja on liitettävä tiiviisti ikkunoihin ja oviin sekä ala-, väli ja yläpohjiin. Ilmansulun ja ilmansulkuna toimivan höyrynsulun saumat, reunat ja läpivientien kohdat on tiivistettävä huolellisesti ( limitys vähintään 200 mm, saumat teipataan tai limitys tiiviisti kahden puristavan pinnan väliin ns. painosaumoin).
• Jos tuulensuojalevynä käytetään levyä jonka vesihöyrynvastus on kohtuullisen suuri esim. kipsilevy, tulee sisäpinnassa olla tiivis höyrynsulku, esim. höyrynsulkumuovi.
• Höyrynsulkumuovina käytetään laatuluokiteltua höyrynsulkumuovia ei esim. rakennusmuovia.
• Tavanomaisissa kuivissa huonetiloissa höyryn- ja ilmansulku voidaan sijoittaa korkeintaan lämmöneristepaksuuden kolmanneksen etäisyydelle sisäverhouksesta, jolloin esim. sähköasennukset voidaan tehdä ilmansulkua rikkomatta. Tällöin tulee esim. rakennuskosteuden aiheuttama kosteuden tiivistymisriski ottaa huomioon.
• Materiaalien valinnassa otetaan huomioon rakenteiden liikkeet ja materiaalien kestävyys.
• Rakenteeseen päässeen kosteuden kuivuminen varmistetaan. Kondenssivaaraa aiheuttavien kylmäsiltojen muodostuminen rakenteeseen tulee estää.
• Lämmöneriste asennetaan siten, että se on tiiviisti runkopuita ja eristeeseen rajoittuvaa sisäpintaa vasten.
• Kylmäsiltavaikutuksen ja tiivistymisriskin pienentämiseksi teräsrankarakenteessa ei tule käyttää lämmöneristyksen läpi ulottuvaa rankarakennetta vaan yleensä ristikkäistä puu- tai metallikoolausta. Kylmäsiltavaikutusta voidaan vähentää myös käyttämällä rei'itettyjä rankoja.
• Mikäli rakenne tehdään ilman höyrynsulkua, tavanomaista suuremman kosteuden massavirran haitattomuus on varmistettava luotettavan selvityksen avulla. Tarkastelu on tehtävä rakenteen käyttöajan eri olosuhteille. Tällöin on myös varmistettava, että sisäilman kosteussisältö pystytään pitämään riittävän alhaisella tasolla. Mikäli sisäilman kosteus on ajoittain tai pitkäaikaisesti korkea (esim. märkätila, sisäilman kostutus), rankarakenteisessa ulkoseinässä on käytettävä höyrynsulkua tai rakenteen sisäpintaan tehdään muu höyrytiivis kerros. Ilman höyrynsulkua olevaa rakennetta ei suositella.
• Ulkoseinärakenne voi toimia ilman tuuletusväliä tai tuuletusuria, jos rakenteen materiaalikerrokset pystyvät haittaa aiheuttamatta sitomaan mahdollisesti rakenteisiin kertyvän kosteuden, kunnes se lämpötila- ja kosteusolosuhteiden muututtua voi poistua rakenteesta esim. ulkoverhouksen läpi.

Tuuletusjärjestelyt

• Puurakenteisessa ulkoseinässä, jossa on puu-, teräs- tai jokin muut levyverhous, on käytettävä tuuletusväliä. Sen tulee yleensä olla yhtenäinen, alhaalta ylös suuntautuva ja avoinna ala- ja yläpäästään sekä ikkuna- ja oviaukkojen kohdalla. Suositeltavaa on, että tuuletusvälistä on yhteys ulkoilmaan joka kerroskorkeudelta. Mikäli pystysuuntainen tuuletusväli joudutaan paloturvallisuussyistä katkaisemaan, hoidetaan tuuletus erikseen kukin kerroksen osalta. Tuuletusvälin tulee olla vähintään 20 mm leveä.
• Vaakasuoran laudoituksen taakse saadaan toimiva tuuletusväli kun käytetään pystysuoria alusrimoja. Pystysuoraa puuverhousta käytettäessä käytetään ristikkäistä alusrimoitusta. Pystysuoraa lomalaudoitusta käytettäessä rakenne tuulettuu ulomman laudan taakse jäävien rakojen kautta.
• Tuuletusvälillä varustetuissa ulkoseinissä asennetaan ilmaa hyvin läpäisevän lämmöneristyksen kylmään pintaan tai tarkoituksenmukaiseen kohtaan eristyksen sisään erillinen tuulensuoja. Tuulensuojan vesihöyrynvastuksen tulee olla riittävän pieni sisäpuolelta tunkeutuvan vesihöyryn, rakennuskosteuden ja mahdollisten satunnaisten kosteuskuormien kuivumiseksi haittaa aiheuttamatta.

Ulkoverhous

• Puuverhouksen on oltava riittävän paksu ≥ 25 mm, laudan paksuuden kasvattaminen lisää ulkoverhouksen käyttöikää.
• Lautaverhouksen alareuna sahataan viistoksi siten, että sen ulkoreunaan muodostuu tippanokka.
• Puuverhouksen liitokset suunnitellaan siten, että veden imeytyminen erityisesti verhouslautojen päihin on mahdollisimman vähäistä.
• Maalin valinta on tehtävä huolella. Tummia värisävyjä tulisi välttää, koska auringon säteilyn vaikutuksesta tummaksi pinnoitetun puun pintalämpötila nousee moninkertaiseksi vaaleaan pintaan verrattuna mikä lyhentää puun käyttöikää.
• Laudat asetetaan mahdollisuuksien mukaan niin, että niiden luonnollinen liike tiivistää rakenteen.
• Mikäli pystysuuntainen tuuletusväli joudutaan paloturvallisuussyistä katkaisemaan, hoidetaan tuuletus erikseen kunkin kerroksen osalta.
• Ulkoverhous ja sen liitokset on tehtävä siten, että estetään tuulenpaineen seinäpintaa pitkin kuljettaman veden pääsy rakenteisiin, tarvittaessa käytetään myrskypeltejä.
• Veden pääsyn estäminen rakenteisiin suunnitellaan kokonaisuutena, jolloin myrskypeltejä ja muita tarkoitukseen soveltuvia rakenteita käytetään aina, kun veden nousu ja tunkeutuminen rakenteisiin on mahdollista.

Puurunkoisen seinärakenteen alareunan kuivana pysymisen varmistaminen

• Puurunkoisen seinärakenteen alareunan tehokas kuivuminen tulee varmistaa. Betonisen alapohjan päälle rakennettavan puurunkoisen ulkoseinän aluspuu tulee sijoittaa laatan yläpuolelle niin, ettei puuta jää betonivalun sisään. Puurakenne tulee aina erottaa kivirakenteesta kosteuden siirtymisen katkaisevalla kerroksella, kuten bitumikermillä. Aluspuuta ei saa jättää kahden tiiviin pinnan väliin.
• Levyrakenteet jätetään irti perusmuurista tai muista vaakapinnoista, jotka voivat olla kosteita.
• Perusmuurin päällä olevan puurunkoisen seinän aluspuun tulee olla kokonaan sen ulkopuolella olevan toimivan tuletusvälin kohdalla niin, ettei mikään rakenneosa estä aluspuun kuivumista. Perusmuurin ulkokuorta ei tule nostaa aluspuuta ylemmäs, koska se vaikeuttaa vuotovesien poistamista seinärakenteesta ja puurungon alapään kuivumista. Ympäröivän maanpinnan on yleensä oltava vähintään 300 mm puurungon alareunan alapuolella.
• • Jos maanpinta on lähellä lattian tasoa tai ylempänä kuin lattia, perusmuuri tehdään ulkopuolelta vedeneristettynä ja seinä on suositeltavaa tehdä alaosaltaan kivirakenteisena. /5/

Ikkuna- ja oviliitokset

• Katso Ikkunaliitokset

Julkisivupinnan saumat, liitokset ja pellitykset

• Vaakapinnat sekä viistot pinnat tulee yleensä suojata pellityksillä tai muilla vesitiiviillä rakenteilla. Julkisivun pellitysten ja muiden vastaavien pintojen vähimmäiskaltevuus on 1:3. Pellitysten tulee ulottua vähintään 30 mm ulos seinäpinnasta ja ne varustetaan tippanokalla. Pellitysten liitokset pystypintoihin varustetaan ylösnostoin.
• Liitokset ja saumat tule tehdä mahdollisimman vedenpitäviksi ja niiden suunnittelussa otetaan huomioon rakenteiden liikkeet, erityisesti puurakenteiden suuret kosteusliikkeet.
• Liitokset, listoitukset ja muut yksityiskohdat tehdään siten, että sateelle alttiit vaakapinnat ovat ulospäin kaltevia ja suojataan esim. vesipellein, mikäli siihen kohdistuu voimakas viistosaderasitus tai vaakapinta on loiva ja leveä.
• Julkisivupinnan saumojen, liitosten, pellitysten ja muiden yksityiskohtien suunnittelussa otetaan huomioon mm. viistosaderasituksen voimakkuus, pinnan imukyvyn vaikutus vesikalvon muodostumisnopeuteen, mahdollisten vuotovesien aiheuttamat haitat sekä vuotovesien poistumismahdollisuus rakenteesta.
• Ulkoseinän saumojen ja liitosten suunnittelussa otetaan huomioon myös saumojen liikkeet.
• Ulkoverhouksen taakse mahdollisesti joutuneen vuotoveden on päästävä poistumaan rakenteesta haittaa aiheuttamatta. Ulkoverhouksen taakse joutuneiden vuotovesien poistaminen rakenteesta järjestetään vaakasuuntaisista rakenneliitoksista, kuten ikkuna- ja oviliitoksista, eri materiaalien liitoskohdilta.
• Julkisivun pellitykset ja muut yksityiskohdat tehdään siten, ettei niiltä valuva vesi aiheuta keskittynyttä sadevesirasitusta.
• Jos kahden eri julkisivumateriaalin vaihtumiskohdassa yläpuolinen sateelle altis pinta on imemätöntä tai hitaasti vettä imevää ja alapuolinen pinta imukykyistä, aiheuttaa liitoksen yläpuolista julkisivupintaa pitkin valuva sadevesi voimakkaan kosteusrasituksen alapuoliselle julkisivupinnalle. Valuvan veden haitat estetään ohjaamalla sadevesi liitokseen asennettavan vesipellin tai tippanokan avulla ulos seinäpinnalta siten, ettei se rasita alapuolista julkisivua.
• Puuverhouksen alareunan minimietäisyys vesipellistä tai muusta vaakapinnasta on 25 mm. Mikäli liitokseen vaikuttaa voimakas roiskevesirasitus tai siihen voi kertyä lunta, on etäisyyttä suositeltavaa lisätä.
• Ulkoseinässä olevat ulkonevat osat ja seinään kiinnitettävät laitteet tms. tulee suunnitella siten, ettei sadevesi haitallisesti roisku seinään eikä valu seinää pitkin.

Ulkoseinän ja parvekkeen, kattopinnan tai muun vaakarakenteen liitokset

• Kattotasoon, katokseen tai parvekkeen lattiapintaan liittyvän seinän yhteydessä varmistetaan, ettei vesi pääse seinän kautta tason vedeneristyksen alle eikä tason kautta seinärakenteeseen. Tason vedeneristys ulotetaan riittävän ylös seinälle ja tarvittaessa seinäverhouksen taakse siten, että myös yläpuolisen seinä ulkoverhouksen taakse päässyt vuotovesi johdetaan ulos rakenteesta.
• Ovi- ja muissa aukkoliitoksissa tason vedeneritys kiinnitetään vesitiiviisti karmirakenteeseen. Tasopintojen kallistukset tulee tehdä ulospäin seinästä.
• Julkisivuverhouksen alareunan etäisyys vaakapinnasta tulee olla sellainen, etteivät mahdolliset roiskevedet tai lumi vaurioita rakenteita. Puu-ulkoverhouksilla alareunan etäisyys vaakapinnasta tulee olla vähintään 300 mm.

Ulkoseinän ja perusmuurin välisen liitoksen sekä perusmuurin suunnitteluohjeet

• Ulkoseinän ja perusmuurin välisen liitoksen suunnittelussa pyritään hyvään höyry- ja ilmatiiviyteen kylmän ilman läpivirtauksen ja tiivistymisriskin välttämiseksi. Liitokseen ei saa syntyä haitallisia kylmäsiltoja. Maakosteuden kapillaarinen nousu perustuksista seinärakenteeseen estetään tai rajoitetaan niin pieneksi, ettei se aiheuta haittaa (betoni). Ulkoverhouksen taakse mahdollisesti joutuneen veden pitää päästä poistumaan ulos liitoksesta haittaa aiheuttamatta ja rakenteen tuuletuksen toimivuus tulee kauttaaltaan varmistaa, myös puurunkoisen seinän aluspuun osalta. Lumen ja sulamisvesien haittavaikutukset estetään. Käyttö-, vuoto- ja roiskevesien pääsy rakenteeseen tulee myös estää.
• Maan pintakerros tulee tehdä sellaisesta materiaalista, että roiskevedet eivät likaa seinäpintaa.
• Ulkoseinän alareunan on yleensä oltava ympäröivää maanpintaa vähintään 300 mm ylempänä. Tätä korkeutta olisi suositeltavaa kasvattaa mm. seuraavissa tilanteissa:
• • rakennuksen vastarinteeseen päin olevilla seinillä
  • mikäli lunta ja jäätä kertyy runsaasti rakennuksen seinustoille
  • mikäli julkisivurakennetta tai julkisivumateriaalia on tarpeen suojata voimakkaalta roiskevesirasitukselta, lumelta tai kolhuilta.
• Roiskevedelle aran julkisivupinnan sopiva etäisyys maasta on vähintään 400 mm.
• Ulkoseinän alareunan ja maanpinnan välinen korkeusero voi olla erityisestä syystä vähäisessä määrin pienempi kuin 300 mm (C2). Näillä alueilla on perusmuurin ulkopinta vedeneristettävä tai esimerkiksi katosten ja maanpinnan muotoilun avulla pidettävä perusmuurin kosteusrasitus vähäisenä.
• Maakosteuden nousu perustuksista muurauksen tai puurunkoon on estettävä käyttämällä kosteudeneristystä, esim. bitumikermiä, perusmuurin ja muurauksen tai puurungon välissä. /5/
• Liitosten ilmatiiviyteen kiinnitetään erityistä huomiota.
• Pintavedet tulee johtaa rakennuksesta poispäin, katso Pihantasaus ja sadevedet.

Korjaus

Pienet korjaukset

Puurakenteisten ulkoseinissä ongelmana saattaa olla ulkoverhouksen ja sen liitoskohtien läpi tai ikkunapeltien ja ikkuna- tai oviaukkojen liitosten kautta rakenteeseen tunkeutunut vesi. On aina tapauskohtaisesti arvioitava, kannattaako esimerkiksi väärään suuntaan kallistettuja vesipeltejä lähteä erikseen uusimaan, jos koko seinä joudutaan uusimaan kuitenkin väärin toteutettuun vesipeltiin liittyviltä alueilta.

Tuuletusaukkojen puuttuminen ilmaraon alaosasta heikentää tuuletusta ja hidastaa rakenteeseen joutuneen kosteuden poistumista. Pieninä korjaustoimenpiteinä veden seinärakenteeseen pääsyn estämiseksi voidaan tehdä seuraavia toimenpiteitä:

• Sulatuskaapelit räystäille
• Vettä seinäpinnalle valuttavat räystäskourut uusitaan riittävän suuriksi ja ne kallistetaan riittävästi.
• Väärään suuntaan kallistuvat ikkunapellit uusitaan siten, että pellin kaltevuus sadeveden haitallisen räiskymisen estämiseksi on vähintään 30 astetta.
• Ikkunapeltien ja ikkunakarmien sekä ikkuna-aukon sivupintojen vuotavat liitoskohdat korjataan parantamalla kiinnityksiä ja tiivistämällä tai uusimalla rakenteita.
• Veden tunkeutuminen seinään ikkunapellin alta estetään uusimalla ikkunapelti sellaiseksi, että pellin alareuna limittyy riittävästi ikkunan alapuolisen verhouksen yläreunan kanssa.
• Ikkunoiden ja ovien liitokset aukkojen sivupintoihin tiivistetään vedenpitäviksi.
• Tuuletusraon alaosaan rakennetaan tuuletusaukot.

Käytettyjä korjausratkaisuja

• Vuotavan seinän korjaaminen on ratkaistava tapauskohtaisesti vuodon laadun mukaan. Korjaustoimenpiteinä tulevat kysymykseen esimerkiksi huonokuntoisen verhouksen uusiminen tai vedenohjaimien rakentaminen.
• Jos tuulensuojakerros on ominaisuuksiltaan sellainen, että verhouksen läpi tuuletusrakoon tunkeutunut vesi voi läpäistä myös tämän kerroksen, on veden tunkeutuminen ilmarakoon estettävä suojaamalla vuotava ulkoverhous viistosateelta lisäverhouksella, räystäillä tai uusimalla verhous ja samalla myös tuulensuoja vedenpitäväksi.
• Lattiarakenteen sisään ulottuvan puuseinän alajuoksu nostetaan kiviaineisten korokkeiden varaan. Kiviaineisten osien huonon lämmöneristävyyden takia käytetään niiden ulkopinnalla lisäeristystä. Korokeosat erotetaan alustasta ja puurakenteista bitumimatolla tai muulla kapillaarikatkolla. Korokkeiden välit lämmöneristetään. Seinän alaosan muutoksissa otetaan huomioon sekä pysty- että vaakakuormien asettamat erityisvaatimukset.
• Tuuletusrako tehdään sellaiseksi, että sinne joutunut vesi ohjautuu seinän ulkopuolelle, eikä tunkeudu seinän alaosaan ja liittyviin rakenteisiin.

Suunnitelmassa noudatetaan tätä ja tähän soveltuvia määräyksiä ja ohjeita, esimerkiksi julkaisuja:

• Kosteus, RakMK C2, (RT RakMK-21099) täydennettynä
• Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry
• Metallikasetit jukisivussa, RT 82-10429
• Puujulkisivut, RT 82-10571
• Julkisivu korjaustarpeen arviointi, RT 82-10603
• Julkisivun uudelleenverhous, RT 82-10614
• Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, julkaisu 99, Tampereen tekninen korkeakoulu

Asiantuntijatieto

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö,

2. Liike- ja palvelurakennusten kuntoarvio. 1998. Helsinki, Ympäristöministeriö

3. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

4. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö

5. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry

6. Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö

7. Torikka, Hyypöläinen, Mattila, Lindberg, Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, julkaisu 99, Tampereen tekninen korkeakoulu

8. Ulkoseinärakenteen kosteustekninen suunnittelu; julkaisu 94, Tampereen tekninen korkeakoulu