Sisäilmayhdistys ry.

Yleinen tieto | Tekninen tieto | Asiantuntijatieto

Yleistä

Maanvaraista laattaa alettiin käyttää kellarittomien rakennusten alapohjissa 1950-luvulla. Aikaisemmin maanvaraisia lattioita tehtiin lähinnä kellarikerrosten lattioihin sekä tuotantotiloihin ja vastaaviin. Maanvaraisen laatan käyttö yleistyi nopeasti ja siitä on tullut yleisin alapohjaratkaisu rakennuksiin, joissa maapohjan kantavuus on riittävä. Vanhoissa maanvaraisissa lattioissa on ollut paljon ongelmia, kun lattioita on pinnoitettu tiiviillä tai kosteutta kestämättömillä pinnoitteilla.

Vuosina 1960-1990 rakennetuissa rakennuksissa on ollut suhteellisen paljon kosteusvaurioita maanvaraisissa lattioissa. Lattiapinnoitteet ovat irronneet ja kupruilleet tai värjäytyneet. Rakenteissa on ollut lahoa ja hometta. Pääosa vaurioista on johtunut maassa olevasta kosteudesta.

Tässä tekstissä käsitellään yleisesti maanvastaista betonilaattaa, jossa mahdollinen eriste on laatan alla, katso liitteenä oleva kuva 1. Yläpuolelta lämpöeristetty kaksoislaatta ja erityisesti puukorotettu lattia betonisen pohjalaatan päällä ovat kosteusteknisesti riskialttiimpia kuin yksinkertainen maanvastainen laatta. Tämän takia näiden rakenteiden erityispiirteitä on käsitelty tekstistä Maanvastainen kaksoislaatta.

Tietoa maanvaraisten lattioiden kosteusvaurioitumisesta on tekstissä Perustus- ja alapohjarakenteet.

Riskit

Pintamateriaalin vaihtaminen nykyistä tiiviimmäksi on aina riski.
Lattiat tulee lämmöneristää kauttaaltaan. Aikaisemmin maanvaraiset lattiat tai lattian keskialueet tehtiin eristämättöminä. Eristämätön lattia toimii ainoastaan, jos pinnoite on kosteutta läpäisevä.
Lattiaan vesihöyrynä maaperästä kertyvä vesi. Viimeisimmissä tutkimuksissa on todettu, että maaperän lämpötila seuraa aiemmin oletettua nopeammin sisäilman lämpötilaa ja nousee aiemmin oletettua korkeammaksi, tyypillisesti noin 15-16° C:een. Tällöin diffuusio maaperästä on oletettua suurempi ja tapahtuu maasta sisäänpäin eli alhaalta ylöspäin
Lattiaan kapillaarisesti maaperästä nouseva vesi. Uusimpien tutkimusten mukaan lattian alla yleisesti käytetty RIL:n 2 käyrän mukainen salaosasora ei 20-30 cm kerroksen estä kapillaarista nousua.
Lattioiden pinnoittaminen liian aikaisin, jolloin rakennuskosteus aiheuttaa vaurioita.
Maanvaraisessa rakenteessa on käytetty muovikalvoa eri kerroksissa. Muovikalvo aiheuttaa paikastaan riippuen kosteusvaurioriskejä esim. laatan kuivumisvaiheessa, maaperän ja laatan lämpötilan vaihdelleissa tai vesivahinkotapauksessa.
Maaperään lattian alle tai putkitunneleihin jätetty orgaaninen rakennusjäte voi aiheuttaa hajuja sisäilmaan.
Putkivuodot alapohjarakenteessa tai alapohjan alla maaperässä olevasta putkesta. Putket ovat maassa korroosiolle alttiina ja saattavat rikkoontua huomattavasti oletettua nopeammin.
Märkätilan maanvaraisen lattiaan ei ole aiemmin (50-80 luku) vaadittu vedeneristystä.
Maaperässä lattian alla on uusimpien tutkimusten mukaan yleensä aina mikrobikasvua. Lattian epätiiviyskohdat esim. kutistumasta aiheutuneet raot laatan reunoilla voivat jossain tapauksessa toimia korvausilmareittinä (verrannollinen radonin kulkeutumiseen), jolloin on mahdollista, että maaperän ns. normaalista mikrobikasvusta aiheutuu sisäilmahaittaa.

Tyypillisiä vaurioita

Pintamateriaalin irtoaminen ja värivauriot
Pintamateriaalin ja tasoitteen mikrobivaurioituminen
Kosteuden aiheuttamat emissiot esim. liimoista ja materiaalien hajoaminen (haju)
Lattiaan liittyvien puuosien mikrobivauriot
Muovikalvot laatan tai lämpöeristeen alla ovat keränneet kosteutta
Lattian alapuolelle perustettujen väliseinien alaosat homehtuvat tai lahoavat.

Kunnossapito ja huolto

Kohteessa tehdään huoltokirjan mukaiset toimenpiteet tai noudatetaan seuraavia yleisohjeita:

Alapohjan pinnoitetta ei tule vaihtaa entistä tiiviimmäksi, erityisesti tämä ohje koskee kellarin lattioita ja lämmöneristämättömiä lattioita.
Huolehditaan kuivatusjärjestelmien kunnosta, katso Kuivatusjärjestelmät
Huolehditaan, ettei märkätiloihin pääse syntymään vesivuotoja, katso Märkätilat
Ajoissa tehdyillä korjaustoimenpiteillä varmistetaan, että putkivuotoja ei pääse syntymään. Putkiasennukset tehdään siten, että mahdolliset vuodot havaitaan mahdollisimman pian
Huolehditaan, että alapohjarakenteeseen ei pääse käytön ja puhdistuksen yhteydessä haitallisessa määrin kosteutta

Tekninen tieto

Kosteusteknisen toimintaan vaikuttavat tekijät

Maanvastaisen laatan kosteustekniseen toimintaan vaikuttavat:

Pohjaveden taso, vajovesien pääsy laatan alle, kuivatusjärjestelmän toiminta
Täytön kapillaarisuus, veden nousunopeus ja korkeus.
Pinnoitteen vesihöyrynläpäisevyys. Huonosti vesihöyryä läpäisevän pinnoitteen, kuten muovimaton, käyttö maanvastaisen laatan pintamateriaalina tekee laatasta entistä aremman maaperästä tulevalle kosteudelle.
Pinnoitteen, liiman ja tasoitteen kosteuden kestävyys. Muovipäällysteiden kiinnitysliimojen pitkäaikaisen suhteellisen kosteuden tulee olla pienempi kuin 80-90%.
Betonin vesihöyrynläpäisevyys, betonin tiiveys ja kyky imeä kapillaarisesti vettä. Betonin tiiveys eli korkea lujuus, alhainen vesisementtisuhde ja rakenteen paksuus parantaa kosteusteknistä toimintaa.
Eristeen vesihöyrynläpäisevyys ja lämmöneristävyys ja paksuus, eristeen kyky imeä/ nostaa kapillaarisesti vettä. Hyvä lämmöneristävyys, pieni kapillaarisuus ja eristeen kohtalaisen suuri vesihöyrynvastus parantavat toimintaa.
Sisäilman lämpötila ja kosteus, maaperän lämpötila ja sen ilmankosteus, joista muodostuu vesihöyryn osapaine-ero maaperän ja sisätilan välillä. Maaperän tulisi pysyä riittävän viileänä ja sisäilman puolestaan riittävän lämpimänä ja kuivana.

Ohjeet ja määräykset

Uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita:

Koska korjaaminen on useimmiten kallista, on huomiota kiinnittävä erityistä siihen, että käytetään mahdollisimman turvallisia ratkaisuja. Myös materiaalien laatuun ja työnvalvontaa on kiinnitettävä huomiota.
- Kylpyhuoneet ja installaatiot on tehtävä siten, että mahdollinen vuoto havaitaan ja voidaan korjata välittömästi.
- Lattiapinnoitteiden ja sen alustan kosteuden on oltava kaikissa tilanteissa niin pieni, että niihin ei muodostu haitallista home- tai sädesienikasvustoa.
Uudet ja uusittavat maanvastaiset lattiat tehdään ilman höyrynsulkukerroksia. (muovikalvoa)
Laatan alta tulee poistaa kaikki humuspitoinen maa-aines, eikä sinne saa jättää muuta orgaanista ainesta.

Kapillaarisen nousun katkaiseva kerros

Kapillaarinen nousu maaperästä estetään kapillaarisuuden katkaisevilla kerroksilla. Kapillaarikatkona tulee käyttää märkäseulottua sepeliä tai singeliä, josta hienoaines on poistettu ja jonka raekoko on 5...8 - 16...32 mm.

Luonnonsora ei katkaise kapillaarisuutta. Myöskään RIL126-87 kuva 20 (RIL 1 ja 2) mukaiset salaojasoran rakeisuusohjeet eivät takaa, että sorakerros muodostaa kapillaarisen nousun estävän kerroksen
Kiviainestoimittajan tulee luovuttaa seulontakäyrät ja koetulokset kapilaarisesta nousukorkeudesta tarkastettavaksi.
Vaativissa kohteissa esim. pohjaveden pintaa alennettaessa tai tarvittaessa kosteusvauriokorjauksissa käytetään pestyä sepeliä.
Sepelin lisäksi on hyvä laittaa myös toinen kapillaarisuuden katkaiseva kerros, jollaisena voi toimia esimerkiksi laatan alapuolinen solumuovista tehty lämmöneristyskerros.
Sepelikerros voi toimia myös salaojituskerroksena.
Kun perusmaa savea, silttiä on tai muuten sellaista, että on sepelikerros voi sekoittua siihen, käytetään sepelin ja perusmaan välissä aina suodatinkangasta.
Kapillaarisuuden katkaisevan kerroksen paksuuden tulee olla alapohjan alla vähintään 0,2 m suositus 0,3 m. Kerroksen tulee olla vähintään kolme kertaa salaojakerroksen kapillaarisen nousun paksuinen.

Lattian korkeusasema

Kellarin lattiaa lukuun ottamatta on maanvastaisen lattian yläpinnan oltava vähintään 0,3 m rakennuksen ulkopuolella olevan maanpinnan yläpuolella.

Tästä voidaan poiketa erityisestä syystä vähäisessä määrin. Erityisiä syitä ovat mm. rakentaminen rinteeseen, liikuntaesteisyyden huomioon ottaminen tai tarkoituksenmukaisuus esim. teollisuus- ja uimahalleissa.
Jos lattian yläpinta on erityisestä vähemmän kuin 0,3 m maanpinnan yläpuolella,. varmistetaan sokkelin vedeneristyksellä sekä tehokkaalla pintavesien poisjohtamisella ja salaojituksella, ettei sade- ja sulamisvesiä tunkeudu ja siirry lattia- ja seinärakenteisiin. Vedeneristys on vietävä 300 mm maanpinnan yläpuolelle.

Lämmöneristys

Maanvarainen lattia tulee eristää kauttaaltaan.

Lattian kosteusteknisen toiminnan kannalta on usein tärkeintä eristää lattian keskiosat, energiankulutuksen ja viihtyisyyden takia ulkoseinien vierustat.
Eristeenä on suositeltavaa käyttää erityisesti korjauskohteissa umpisoluista suulakepuristettua polystyreeniä (SPS) tai polyuretaania. Umpisoluinen eriste kestää kapillaarista nousua ja kestää vettymistä paremmin kuin avosoluinen eriste. Umpisoluisten eristeillä myös yleensä saadaan ohuemmalla kerroksella riittävä lämmöneristys. Myös paisutettujen polystyreenilevyistä (EPS) on saatavana vedenimu- ja lämmöneristysominaisuuksiltaan parempia laatuja.
Eristys on mitoitettava routaeristys huomioiden.
Rak-MK C3 vaatii maata vastan olevan lattian lämmönläpäisykertoimeksi U enintään 0,25 W/m²K, joka vastaa noin 150 mm EPS eristettä. Korjauskohteissakin tulisi käyttää vähintään 100 mm EPS-eristystä vastaavaa eristyskerrosta kauttaaltaan.

Laatan ilmatiiveys

Laatan liittymät ulkoseiniin, väliseiniin ja kaikki läpimenot on tehtävä ilmatiiviiksi.

Tiivistyksessä voidaan noudattaa radon-tiivistyksestä annettuja ohjeita, mm. laatan alle ulottuvia bitumikermikaistoja. Maaperässä yleensä aina olevan mikrobikasvun takia lattiarakenne on suositeltavaa tehdä ilmatiiviiksi huolimatta siitä, mikä rakennusalueen radon tilanne on.
Vanhan laatan korjauksissa tiivistystä voidaan tehdä erilaisilla elastisilla kiteillä tai valettavilla liikuntasauma-aineilla, koska laatan kuivumiskutistuma on jo tapahtunut. Joissain tapauksessa voidaan käyttää myös mm. saumanauhoja, butyylikumiteippiä, vedeneristysmassaa ja saumanauhaa tai raon valamista umpeen. Menetelmän valinta riippuu mm. rakojen leveydestä ja oletettavista jäljellä olevasta laatan liikkeistä.

Lattialämmitys

Lattialämmitys lämmittää alapuolista maaperää. Lattialämmityksen kanssa on käytettävä normaalia enemmän lämmöneristystä, suositus aina vähintään 150 mm EPS.
Lattialämmitys tulee pitää toiminnassa aina.
Märkätiloissa lattialämmitys nopeuttaa lattiapintojen kuivumista.
Lattialämmitys ei estä kosteuden nousua maaperästä. Aikaa myöten myös maaperä lämpenee niin, että kosteus saattaa aiheuttaa ongelmia. Lattialämmitys kuitenkin nopeuttaa kosteuden haihtumista lattian pinnalta ja kuivattaa täten rakennetta, jos pintamateriaali läpäisee kosteutta.

Korjaus

Alapohjien nykyinen kunto ja korjausten ja suunnitelmien tarve todetaan kosteusteknisessä tutkimuksessa, katso Lähtökohdat. Tämän lisäksi ko. rakenteessa joudutaan usein korjaussuunnittelua varten tekemään seuraavia tutkimuksia:

rakennekosteuden mittaus eri kerroksista ja samalla rakenteen eri kerrosten kartoitus endoskoopilla
rakenteiden avaaminen tarkastuksia vasten, keskeltä ja seinien viereltä
- rakennetyyppi
- mikrobinäyte
maaperänäytteiden ottaminen seulontakäyrää tai kapillaarisuuden tai humuspitoisuuden määritystä varten
pinnoitteen emissio- ja mikrobitutkimus / pinnoitteen ominaisuuksien selvittäminen

Pienet korjaukset

Seuraavia pieniä korjauksia voidaan tehdä esimerkiksi silloin, kun perusteellista korjausta ei ole mahdollista toteuttaa heti, sitä ei välttämättä tarvita tai kun tahdotaan ennaltaehkäistä vaurioita. Maanvaraisen lattian kosteusvaurioissa vaurioiden syyn selvittäminen saattaa olla erittäin hankalaa. Tällöin kosteusongelmien tilojen käytölle aiheuttamia haittoja ja rajoitteita voidaan vähentää kevyemmillä korjausratkaisuilla.

Vanhoissa rakennuksissa kellarin lattioissa käytettiin materiaaleja, jotka sietivät kosteutta eivätkä muodostaneet höyrytiivistä kerrosta estämään vesihöyryn diffuusiota. Tällaisten lattioiden pinnoittaminen on aina riskialtista. Tällaisiin tiloihin ei suunnitella toimintoja, jotka vaativat tiiviin pinnoitteen. Näihin tiloihin tehtävien pinnoitteiden tulee olla kosteutta kestäviä ja läpäiseviä. Joissain tapauksissa lattiaan voidaan asentaa kosteutta kestävä ja tiivis pinnoite, kuten epoksilattia tai epoksihartsikäsittely.
Erityisesti kellaritiloissa voidaan ilmanvaihtoa ja lämmitystä parantamalla joissain tapauksissa vaikuttaa rasitusolosuhteisiin.
Rakenteen jäädessä kahden tiiviin kerroksen väliin pinnoite muutetaan kosteutta läpäiseväksi.
Putkivuodot alapohjarakenteessa tai alapohjan alla maaperässä olevasta putkesta korjataan tai ehkäistään korjaamalla putkivuodot ja siirtämällä putket näkyviin huonetiloihin tai suojaputkiin. Vesivuotojen takia kastuneet rakenteet kuivataan. Kastuneet rakenteet kannattaa kuivata rakenteita purkamatta vain, jos vuoto havaitaan nopeasti muutamassa päivässä. Yleensä vuoto on kestänyt niin kauan, että ainakin osa rakenteista joudutaan purkamaan.

Alapohjarakenteiden korjaamiseen liittyy kiinteästi kuivatusjärjestelmien korjaus, katso Pihantasaus ja sadevedet ja Salaojat. Näillä korjauksilla voidaan vähentää vajovesien pääsyä ja pohjaveden nousua lattiarakenteeseen tai välittömästi sen alle. Salaoja ei kuitenkaan yksin riitä estämään kosteuden nousua.

Periaatteessa korjaustapavaihtoehdot voidaan jakaa seuraavasti:

Kosteutta läpäisevät ja kestävät pinnoitteet

Laatan pintarakenteet eli pinnoitteet vaihdetaan hyvin vesihöyryä tai tarvittaessa myös kapillaarista kosteutta läpäiseviksi, jolloin laatasta ja maasta tuleva kosteus pystyy haihtumaan pinnoitteen läpi. Korjaustapa edellyttää, että lattian betonilaatta on ehjä ja riittävän luja, eikä siinä ole voimakkaan suolan kiteytymisen aiheuttamaa rapautumaa.

Kapillaarisesti laatan pintaan nouseva vesimäärä voi enimmillään olla 100-1000 kertainen diffuusiolla nousevaan kosteuteen verrattuna. Kapilaarinen nousu nostaa mukanaan suoloja.
Raja-arvoina kosteutta läpäisevälle pintamateriaaleille, kun kosteus nousee diffuusiolla voidaan pitää: Z_p < 50 m²sPa/kg. Vastaavasti tiiviin materiaalin Zp >180 m²sPa/kg /11/.
Jos maasta nousee kapillaarisesti kosteutta, tulee materiaalien ja niiden kiinnityksen kestää 100% RH. Materiaalin tulee pystyä imemään kapillaarisesti vettä enemmän kuin alapuolinen betoni. Kosteutta kestäviä ja läpäiseviä materiaaleja ovat esim. tiililaatat, jotkut kivi ja puristelaatat, paljas betonilattia tai mosaiikkibetoni. Voimakas kapilaarinen nousu voi aiheuttaa saumojen kalkkikertymää ja pahimmissa tapauksessa maakellarin hajua. Myös vesihöyryä läpäisevää pölynsidontakäsittelyä tai maalia voidaan tapauskohtaisesti harkita. (Perinteiset betonilattiamaalit eivät yleensä ole vesihöyrynläpäiseviä)
Korjattavan tilan ilmanvaihto- ja lämmitys tulee olla riittävää, niin että sisäilman olosuhteet mahdollistavat kosteuden haihtumisen pinnoilta. Lämmittämättömissä kellareissa kesä-ajan olosuhteet voivat aiheuttaa ongelmia.

Keraaminen laatoitus

Kosteiden betonilattioiden pinnoitteeksi voidaan valita keraaminen laatoitus. Oikein asennettu keraaminen laatoitus kestää alapohjan kosteusrasitusta hyvin. Toiminta perustuu keraamisten laattojen ja laattasaumojen vesihöyrynläpäisevyyteen, jolloin alapohjarakenteen kosteus haihtuu vähitellen sisäilmaan. Lasittamattomat laatat läpäisevät vesihöyryä jonkin verran lasitettuja laattoja enemmän. Keraamisen laatoituksen huonona puolena pidetään niiden kylmyyttä, mikä vaikuttaa asuintiloissa oleskelumukavuuteen. Keraaminen laatoitus ei sovellu akustisten ominaisuuksien takia käytettäväksi tiloissa, joissa on ääniteknisiä vaatimuksia, kuten luokka- tai käytävätiloissa.

Tiivistäminen kosteutta läpäisemättömillä aineilla

Tietyissä tapauksissa kostea betonilaatta tai sen reuna-alue voidaan pinnoittaa huonosti vesihöyryä läpäisevillä pinnoitteilla. Yleisimmin käytetään epoksi- tai akryylikäsittelyä. Käsittelyn avulla kostealle alueelle voidaan valita pinnoitteeksi parketti, laatoitus tai muovimatto. Osa kosteutta läpäisemättömistä pinnoitteista soveltuu sellaisenaan kulutuspinnaksi kuten epoksilattiat. Tiivistävä käsittely voidaan asentaa myös seinän alaosaan jalkalistan korkeudelle, jolloin on mahdollista valita jalkalistoiksi puiset, joiden käyttäminen kosteilla alustoilla ei ole muutoin suositeltavaa laho- ja homehtumisriskin vuoksi. Puisia jalkalistoja käytettäessä niiden taustapinnat tulee käsitellä puunsuoja-aineella.

Tuulettuva lattia

Kapillaarisen katkon muodostavan kerroksen puuttuessa voidaan alapohjarakenteeseen asentaa tuulettuva kerros betonilaatan päälle. Alipaineistettua tuulettuvaa lattiaa voidaan joissain tapauksissa käyttää myös jos lattiarakenteessa tai maaperässä on muita epäpuhtauksia.

Tarvittavan tuuletusvälin suuruuteen vaikuttaa kosteusrasituksen määrä, sekä tuuletusvälin ilmavirta. Rakenteen toimivuuden kannalta on tärkeää, että ilmavälissä liikkuvan ilman kosteus ei saavuta kriittistä kosteuspitoisuutta, jossa mikrobikasvu on mahdollista (RH 70-75%). Tuuletusvälin kosteutta voidaan seurata joko poistoilmasta tai tarkemmin tuuletusväliin laitettavilla etäluettavilla kosteusmittausantureilla.

Tuulettuva lattia voi olla painovoimaisesti tuulettuva, mutta varmin ratkaisu on tuuletusvälin koneellinen tuuletus, jossa tuuletusvälistä johdetaan kanava jatkuvasti päällä olevaan poistoilmanvaihtoon tai rakennetaan erillinen poistoilmanvaihto lattian tuuletusta varten. Menetelmässä tulee huomioida reuna-alueiden huolellinen tiivistäminen sekä käytön aikana korvausilmarakojen auki pitäminen. Ongelmana on lattiarakenteen paksuuden kasvaminen, minkä seurauksena voidaan joutua lyhentämään ovia. Hyvänä puolena on, että alapohjan pintamateriaali voidaan valita vapaasti. Rakenteeseen johtava korvausilma tulee suodattaa, jotta vältytään epäpuhtauksien kulkeutumiselta tuuletusväliin. Tuuletusvälien toiminnasta pitkällä aikavälillä ja mahdollisesta pölyyntymisestä on vielä vähän kokemuksia.

Tuuletusväli voidaan rakentaa valmiiden muovi- tai kumimattojen, profiilipellin, puukoolauksen tai geokomposiittien avulla. Valmiiden muovi- tai kumimattojen huonona puolena on niiden pieni ilmaväli, joka ei välttämättä ole riittävä kaikissa tapauksissa. Tuulettuvan rakenteen toiminnan tarkastaminen ei ole mahdollista, ellei rakenteeseen tehdä jo asennusvaiheessa tarkastuksen mahdollistavia tiiviitä luukkuja.

Tuuletetun lattian suunnittelussa tulee ottaa huomioon seuraavat seikat:

Lattiarakenteen tuuletusta on yleensä tarpeen tehostaa koneellisesti.
Ennen tuuletuksen asentamista on syytä poistaa ainakin vaurioituneet liima- ja tasoitekerrokset ja tehdä tuuletuslattia puhtaalle betonipinnalle sekä tiivistää laatassa olevan halkeamat ja sen liittymät muihin rakenteisiin.
Kun kosteus nousee diffuusiolla, tuuletusraon korkeus riippuu ilmaraon pituudesta ja maan lämpötilasta. Yleensä noin 7 mm rako on riittävä, joissain tapauksissa noin 2,5-3 mm voi olla riitättävä.
Kun kosteus nousee kapillaarisesti, tuuletusraon korkeus riippuu paljon betonilaatan paksuudesta ja lujuudesta. Heikolla ja ohuella betonilla tuuletusraon korkeus tulee olla vähintään 20 mm.
Todellisuudessa kosteuden nousutapaa ei usein tiedetä.

Lämmenneen maapohjan jäähdyttäminen, kuivattaminen ja alipaineistaminen

Tämä korjaustapa on mahdollinen tapauksissa, joissa maapohja on lämmennyt ja sen alla on oleva tuuletuksen sopiva putkisto tai ilmaa läpäisevä kevytsora tai maakerros, jossa ei ole merkittävästi kapillaarista kosteutta.

Lämpöä tuottava, vaurioita aiheuttava kanaali tai putki lisäeristetään tai siirretään pois laatan alta.
Lattian alla olevaan esimerkiksi radonin poiston takia asennettuun putkistoon liitetään koneellinen poisto
Radonkaivoratkaisut, kun maaperä on ilmaa hyvin läpäisevää

Koko rakenteen purkaminen ja uuden rakentaminen

Esimerkiksi rakennuksen peruskorjauksen yhteydessä on mahdollista uusia alapohjarakenne. Alapohja on syytä uusia, jos vanha laatta on kovin rapautunut. Laatta kannattaa uusia koko huoneeseen, jos vanhaa laattaa joudutaan roiloamaan useampaan palaan tai muuten merkittävästi. Uusimiseen kuuluu seuraavat vaiheet

maanvaraiset betonilaatat ja alustäytöt puretaan,
asennetaan tarvittaessa rakennuksen sisäpuolelle salaoja tai varmistetaan muuten täyttökerroksen liittyminen salaojajärjestelmään,
vaihdetaan laatan alla oleva maatäyttö kapillaarisen kosteuden nousun katkaisevaksi,
asennetaan lattian alle kauttaaltaan lämmöneristys
valetaan uusi alapohjalaatta.

Mikäli maapohjan kosteustuotto on suuri, ja on vaarana että kosteutta kulkeutuu maapohjasta kapillaarikatkon läpi diffuusion välityksellä betonilaattaan, voidaan kapillaarisen kosteuden nousun katkaisevana kerroksena käyttää tiivistettyä kevytsoraa, joka tuuletetaan koneellisesti ja poistetaan alapohjaan kulkeutuva haitallinen kosteus.

Lattioita uusittaessa voidaan käyttää samaan aikaan lämmöneristeenä ja kapillaarisen nousun estävänä kerroksena toimivia erityismateriaaleja tai geokomposiitteja.

Rakenteen alla oleva orgaaninen aines

Tasapainotetaan ilmanvaihto ja tiivistetään lattian läpimenot ja seinien liittymät
Alipaineistetaan lattiarakenne (Platon- tai Nivell-lattia),
Jos vaurio on vain lattia alla olevassa maassa (esim. rakennusjäte) voidaan maaperä alipaineistaa esim. radonin imujärjestelmien tyyppisillä menetelmillä.

Lattian sisään ulottuvat puurakenteet

Lattian sisään tai alapuolelle perustettujen puuseinien (sekä ulko- että väliseinät) ( sekä ulko- että väliseinät alaosat ovat erittäin vaurioalttiissa ympäristössä, ja ne tulee korvata kiviaineisella materiaalilla. Kantavissa seinissä ennen työn aloittamista vaaditaan rakennesuunnitelma.

Puurakenteet voidaan nostaa asettamalla kevytsoraharkko, betonivalu tai tiiliä pystytolppien alle.
Kivirakenteiden välille maan alle voidaan asentaa samanlainen lämmöneriste, kuin on muuallakin lattiassa.
Harkkokoroke erotetaan bitumihuopakaistalla sekä alustastaan että yläpuolisesta puurakenteesta. Alempi huopakaista estää alalaatasta tulevan kosteuden nousun, ylempi estää alajuoksun kastumisen, jos eristetilaan tulee vettä putkivuodon tms. seurauksena.
Harkon ja vanhan lattian raja tiivistetään, koska eristetilasta voi nousta hajuja. Harkko on syytä jättää hieman lattiatason alapuolelle ja tasoittaa korjattava kohta yhtenäiseksi betonilaastilla.
Osittain lattiaan upotetut puuosat poistetaan. Entisen seinän puutavara poistetaan mahdollisimman tarkoin. Silmin nähden laho tai homeinen puu-, eriste- ja levytavara poistetaan siten, että vaurioituneen osan lisäksi vielä noin 50 cm terveeltä näyttävää materiaalia poistetaan.

Pinnoitteiden poisto

Maton liimauksessa ja alapinnassa olevan homeen ja vaurioituneiden liimojen ja tasoitteiden poistamiseksi matto ja tasoitteet poistetaan. Jos maton alapinta on voimakkaasti värjäytynyt, siinä on selvää hajua tai mikrobivaurio, betonipinta hiotaan tai jyrsitään puhtaaksi.

Kylmäsillat

Kylmäsiltojen ja kosteuden tiivistymisen ympäristöään kylmempiin pintoihin estämiseksi voidaan sokkelin ulkopinta lämmöneristää.

Asiantuntijatieto

Tulkintoja ja eritysratkaisuja

Maaperän kosteus /11,12/

Maaperän suhteellinen kosteus on lähes aina 100 %, mutta joskus se voi olla myös alhaisempi. Kosteus voi kulkeutua vesihöyryn diffuusiolla kahteen suuntaan: joko sisään rakennukseen tai rakennuksesta ulospäin. Maaperän lämpeneminen laatan alla aiheuttaa kosteudensiirtymistä diffuusiolla sisäänpäin rakennukseen. Lähteen 11 ja 12 mukaan maa lämpenee aina niin, että käyttötilassa diffuusiovirta on myös maasta sisäänpäin. Liiallinen lämpeneminen voi johtua esimerkiksi laatan vähäisestä tai puuttuvasta lämmöneristyksestä ja/tai laatan alle asennetuista putkistoista ja lämpökanaaleista. Seurauksena voi olla maaperästä ylöspäin kulkeutuvan kosteuden kerääntyminen tiiviin lattiapinnoitteen alle.

Kun tehdään kosteuslaskelmia, yleensä oletetaan, että perusmaan huokosissa valitsee 100% suhteellinen kosteus. Myös lämpötilan jakautuminen maapohjassa tulee olla tiedossa ennen laskelmien tekemistä. Lattian ja sen alla olevan maan lämpökapasiteetti on niin suuri, että lämmitetyissä rakennuksissa, joissa on normaali runkoleveys, maaperän lämpötila pysyy käytännöllisesti katsoen vakiona vuoden ympäri, eristetyissä ei lattialämmitetyissä lattioissa tyypillisesti 15-16 °C. Vain rakennuksen nurkissa lämpötila vaihtelee 1-2 metrin kaistalla.
Rakenteille tulee olla kuivumismahdollisuus, käytännössä kuivuminen tapahtuu pääosin ylöspäin.
Lattian alustan kosteutta voidaan vähentää myös lisäämällä mekaaninen tuuletus. Tuuletettuja maanvaraisia lattioita käytetään yleisesti, kun halutaan torjua radon-kaasuista ja todetuista mikrobivauriosta aiheutuvia terveyshaittoja.

Nousevan kosteuden määrä /12/

Kapillaarisesti nouseva vesimäärä riippuu voimakkaasti betonin lujuudesta ja paksuudesta. Ohessa on laskettu esimerkkejä betonin läpi kapillaarisesti nousevan kosteuden enimmäisarvojen suuruusluokasta:

K 20, 50 mm laatalle noin 17,3 kg/m² vrk
K 20, 100 mm laatalle noin 8,6 kg/m² vrk
K 30, 50 mm laatalle noin 3,5 kg/m² vrk
K 40, 50 mm laatalle noin 1,7 kg/m² vrk
Diffuusiolla maasta nouseva kosteusvirta riippuu sisäilman kosteudesta ja betonin vesihöyrynläpäisevyydestä, 80 mm betonilaatalla se vaihtelee välillä 1,7? 12 g/m² vrk.

Muovikalvot /11,12/

Yksinsinkertaisissa maanvastaisissa betonilaatoissa on saatettu käyttää muovikalvoa joko betonilaatan alla tai sen alapuolella olevan lämmöneristeen alla. Betonilaatan alla oleva muovikalvo estää veden kapillaarista imeytymistä laattaan ja kosteuden siirtymistä diffuusiolla maaperästä. Toisaalta muovikalvo estää myös laatan rakennuskosteuden ja mahdollisten vuotovesien kuivumisen alaspäin. Jos muovi on lämmöneristeen alla, voi sen yläpintaan tiivistyä sisäilman kosteutta. Jos laatan yläpinnassa on tiivis pintamateriaali, laatta jää alusmuovia käytettäessä kahden tiiviin pinnan väliin. Betonilaatan yhteydessä ei ole suositeltavaa käyttää muovikalvoa.

Jos muovikalvoa on jo käytetty käytettäessä on otettava huomioon seuraavat tekijät:

Rakennuskosteuden kuivumiselle on varattava riittävästi aikaa ennen pinnoitusta. Uudelleen kostuneiden betonirakenteiden kuivuminen on hitaampaa kuin uusien.
Lattiarakenteen kuivuminen voi estyä.
Muovikalvojen alla on todettu homekasvua.

Lattian lämpötila /11,12/

Jotta maassa oleva kosteus ei tiivistyisi tiiviisiin pinnoitteisiin, tulisi lattian pintalämpötilan olla ympäri vuoden riittävästi korkeampi kuin sen alla olevan maaperän lämpötilan (huomioitava erityisesti, kun käytetään lattialämmitystä ja lattian alle on asennettu lämpöputkia).

Lattian pintalämpötilan tulee olla niin korkea, että sisäilman kosteus ei tiivisty lattiaan missään olosuhteissa. Ongelmaksi pintalämpötila saattaa muodostua seinien lähettyvillä, siksi sokkelien eristyksen tuleekin olla riittävä.
Laatan alla kulkeva lämpökanaali tai lämpimät putket voivat joskus siirtää kosteuta lattiapäällysteen alle. Kosteutta siirtyy, jos maassa on kosteutta ja putket ovat sisätiloja lämpimämpiä ja ne ovat huonosti eristettyjä tai eristämättömiä.
Alapohjarakenteeseen tai sen alle asennetut vesi-, viemäri- ja lämmitysputket muodostavat kosteusvaurioriskin. Toisaalta erityisesti kaksoislaatan ja puukorotetun lattian yhteydessä sokkelissa tai laatan reuna-alueilla kulkevien lämmitysputkien poistaminen käytöstä voi jäähdyttää reuna-alueita ja lisätä siten kosteusvaurioriskiä.

Lähdekirjallisuus

Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö
Liike- ja palvelurakennusten kuntoarvio. 1998. Helsinki, Ympäristöministeriö
Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö
Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö
Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry
Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö
Rakentamisen virheet, Timo Niiranen, Helsingin kaupunki rakennusvalvontavirasto
Betonilattiat 2000 , Suomen Betoniyhdistys BY45, Suomen Betonilattiayhdistys BLY 7, Suomen Betonitaito Oy
Fukt handbok, Lars Erik Nevander, Bengt Elmarsson, AB Svensk Byggtjänst
Maanvastaisten alapohjien kosteustekninen toimivuus, luonnos, TTKK
Maanvastaisten alapohjien kosteustekninen mitoittaminen ja kosteusvaurioiden korjaaminen, Virpi Leivo, Jukka Rantala, TTKK, Julkaisu 121 Talonrakennustekniikka, Tampere 2002
Maanvastaisten alapohjarakenteiden kosteustekninen toimivuus, Virpi Leivo, Jukka Rantala, TTKK, Julkaisu 120 Talonrakennustekniikka, Tampere 2002
Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, Kirsi Torikka, Tarja Hyypöläinen, Jussi Mattila, Ralf Lindberg, TTKK 1999
Maanvastaisten rakenteiden kosteuden hallinta sisäpuolisilla korjausmenetelmillä. Palviainen, Tiina, Diplomityö (luonnos). Tampere 2007.TTY (Tampereen teknillinen yliopisto)
Ansorge, D. 2005. Bauwerksabdichtung gegen von außen und innen angreifende Feuchte. Pfusch am Bau. Band 1. 3. painos. Stuttgart, Fraunhofer IRB Verlag. 253 s.
Frössel, F. 2001. Mauerwerkstrockenlegung und Kellersanierung. Wenn das Haus nasse Füße hat. Stuttgart, Fraunhofer IRB Verlag. 556 s.
Kabrede, H-A., Spirgatis, R. 2003. Abdichten erdberührter Bauteile. Gebäudeinstandsetzung Band 1. Stuttgart, Fraunhofer IRB Verlag. 181 s.