Salaojat

Yleinen tieto | Tekninen tieto | Asiantuntijatieto

Yleistä

Salaojituksella johdetaan maassa rakennuksen lähellä liikkuva vesi hallitusti pois siten, että estetään kosteuden haitallinen pääsy rakenteisiin ja tiloihin.

Salaojitus tehdään aina. Salaojituksen yhteyteen on aina rakennettava kapillaarikatko, jolla estetään veden nousu rakenteisiin.

Salaojat sijoitetaan pääsääntöisesti rakennuksen ulkopuolelle. Salaojat sijoitetaan aina perusmuurianturan alimman tason alapuolelle ja anturan alle tehdään kapillaarisen nousun katkaiseva salaojituskerros, jota pitkin maassa liikkuva vesi johdetaan salaojiin. Perusmaan pinnat kallistetaan siten että perusvedet kulkeutuvat painovoimaisesti kapillaarikatkokerroksessa salaojiin.

Salaojista vedet kerätään perusvesikaivoihin vesien poisjohtamiseksi. Perusvesikaivossa on padotusventtiili, joka estää sadevesien pääsyn rakennukseen salaojien kautta. Mikäli salaojat sijaitsevat alempana kuin kunnallinen sadevesiviemäriverkosto, joudutaan perusvedet pumppaamaan. Salaojien huoltotoimet tehdään kaivojen, tarkastuskaivojen sekä tarkastusputkien kautta.

Tyypillisiä vaurioita

Salaojituksen korjaukseen on ryhdyttävä mahdollisuuksien mukaan heti, kun rakennuspohjan kuivatuksessa on todettu puutteita, jotka saattavat johtaa rakenteiden kosteusvaurioitumiseen tai viipymättä kosteusvaurion ollessa jo havaittavissa. Perusperiaate on että korjaustarve todetaan kuntotutkimuksessa.

Yleisiä puutteita tai vauriota ovat:

  • pohjaveden pinta nousee ajoittain sisätiloihin, kosketukseen lattiarakenteiden tai välittömästi niiden alla olevien rakennekerrosten kanssa aiheuttaen alapohjarakenteisiin ja niihin liittyviin seiniin kosteusvaurioita
  • pohjaveden pinta nousee ajoittain tai jatkuvasti lattiarakenteiden alla olevaan ryömintätilaan, mistä seuraa kosteusvaurioita tilaan rajoittuvissa rakenteissa sekä mikrobien kasvua ryömintätilan maan pinnalla ja tilassa mahdollisesti olevissa rakennus- ja raivausjätteissä
  • seinärakenteet, joiden alaosat on rakennettu kastuvan maanvaraisen lattiarakenteen sisään, vaurioituvat
  • kellareiden lattiarakenteet ja seinärakenteiden alaosat kastuvat
  • rinteeseen sijoitettujen rakennusten rakenteet kastuvat, koska kallion halkeamissa tai pintaa pitkin valuva vesi tunkeutuu rakenteisiin tai niiden alle

Tutkimusten perusteella selvitetään salaojien nykyinen kunto ja korjaussuunnitelmien tarve tai salaojien puuttuessa laaditaan ensin salaojasuunnitelmat. Katso Tekninen tieto.

Kunnossapito ja huolto

Kohteessa tehdään huoltokirjan mukaiset toimenpiteet tai noudatetaan seuraavaa yleisohjetta. Katso myös Pihantasaus ja sadevedet.

  • salaojaverkoston tarkastus tarkastuskaivoista vuoden välein, padotusventtiilien toiminnan tarkastus
  • salaojaverkoston puhdistus 10 vuoden välein, salaojat huudellaan ja kuvataan
  • salaojavesien pumppaamojen huolto 5 vuoden välein, tarkastus vuosittain
  • salaojavesien pumppaamoissa tulee olla hälytys
Tekninen tieto

Ohjeet ja määräykset

Uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita.

  • Rakennuspohja on salaojitettava veden kapillaarivirtauksen katkaisemiseksi ja pohjavedenpinnan pitämiseksi riittävällä etäisyydellä lattiasta tai ryömintätilan maanpinnasta sekä maahan imeytyvien pintavesien johtamiseksi pois perustusten vierestä ja rakennuksen alta. Rakennuksen salaojajärjestelmään ei saa johtaa pintavesiä tai katoilta valuvia vesiä. /1/
  • Rakennukset salaojitetaan aina lukuun ottamatta rakennusosia, jotka suunnitellaan vesitiiviiksi, eikä salaojittaminen onnistu normaalein toimenpitein.
  • Salaojituskerrokset salaojaputkineen sijoitetaan rakennuksen ympärille ja tarvittaessa myös alle. Salaojaputkien korkeimman kohdan tulee olla vähintään 0,4 m viereisen tai yläpuolisen maanvastaisen lattian alapinnan alapuolella. Alapohjan alla salaojaputken tulee olla kapillaarisen nousun katkaisevan salaojituskerroksen alapuolella. Viereiseen seinänanturaan tai matalaan perustetun perusmuurin anturaan nähden salaojaputken tulee olla joka kohdassa sen alapintaa alempana. /1./
  • Käytettäessä syvälle meneviä pilari- tai perusmuuriperustuksia tulee rakennuksen ulkopuolisen salaojaputken olla pilarien välisen sokkelipalkin alapuolella tai riittävän syvällä perusmuurin yläosan suojaamiseksi alempana olevalta kosteudelta. /1./
  • Rakennuksen ulkopuolella tulee salaojaputkien olla niin syvällä ja sillä tavoin eristettynä etteivät ne jäädy. Pienempää peitesyvyyttä kun 0,5 m maanpinnasta ei tulisi käyttää silloinkaan, kun salaojaputken yläpuolella on leveydeltään ja paksuudeltaan riittävä routaeristys salaojien ollessa rakennuksen vieressä. /1./
  • Salaojituskerros voidaan tehdä vettä hyvin läpäisevästä tasarakeisesta seulotusta luonnonkiviaineksesta, sepelistä, pestystä singelistä tai muusta materiaalista, jolla on vastaavat vedenläpäisyominaisuudet ja joka kestää asennus- ja käyttöolojen rasitukset. Salaojituskerros on erotettava suodatinkankaalla alla ja ympärillä olevista hienorakeisista maalajeista./1./
  • Salaojaputkiin päin kallistetulle kaivupohjalle rakennettavan salaojituskerroksen paksuuden tulee olla alapohjan alla vähintään 0,2 m, kuitenkin kerroksen tulee olla vähintään kolme kertaa salaojakerroksen kapillaarisen nousun paksuinen. Tämän salaojituskerroksen tulee olla suorassa yhteydessä alapohjan alla tai perustusten ulkopuolella olevia salaojaputkia ympäröiviin salaojituskerroksiin. Rakennuksen alta salaojituskerrosta jatketaan rakennuksen ulkopuolista salaojaputkea ympäröivään salaojituskerrokseen sokkelipalkkien tai perusanturoiden ali tai anturoihin tehdään salaojituskerroksen kohdalle riittävä määrä veden virtauksen mahdollistavia reikiä. /1./
  • Salaojaputkea ympäröivän salaojituskerroksen paksuuden tulee olla putken alla ja sivuilla vähintään 0,1 m ja päällä vähintään 0,2 m. Perusmuuria, sokkelipalkkia tai kellarin seinää vasten olevan pystysuuntaisen salaojituskerroksen paksuuden tulee olla vähintään 0,2 m. /1./
  • Sade- ja pintavesien pääsy salaojajärjestelmään estetään ulkoseinistä poispäin viettävällä tiiviillä piha-alueen päällysteellä tai pintamaan alla olevalla huonosti vettä läpäisevällä ainekerroksella. /1./
  • Salaojajärjestelmään kuulu vähintään yksi lietepesällinen kokoojakaivo sekä riittävä määrä tarkastuskaivoja ja -putkia, joista järjestelmä voidaan tarkastaa ja puhdistaa. /1./ Suositeltava lietepesän syvyys on 500 mm.
  • Salaojaputkien tulee viettää riittävästi kaivoon päin. Kaltevuuden tulee olla vähintään 1:200, tavallinen kaltevuus on 1:100. /1./
  • Salaojitus suunnitellaan siten, että se ei missään olosuhteessa esim. osittaisen tukkeutuman tai tulvimisen takia ala toimi rakennuksen alapuolta kastelevana järjestelmänä. Jos salaojia joudutaan johtamaan rakennuksen läpi, tehdään se umpiputkella ei esim. rakennuksen alapuolisen salaojan kautta. Rakennuksen alapuoliset salaojat johtavat aina ulospäin ja liittyvät rakennuksen ulkopuolisiin salaojiin. Tarvittaessa käytetään padotusventtiileitä.
  • Perusvesipumppaamoihin tehdään aina hälytys. (vähintään ylärajahälytys)
  • Salaoja tai sadevesilinjoihin ei tehdä tarkastuskaivottomia mutkia, kuitenkin hyvin lyhyillä väleillä (2-3 m) esim. seinustalla olevaa estettä kierrettäessä, voidaan kahden kaivon välin tehdä yksi tarkastuskaivoton mutka.

Korjaus

Korjaustarve todetaan kosteusteknisessä tutkimuksessa, katso Lähtökohdat. Tämän lisäksi ko. rakennuksessa joudutaan usein korjaussuunnittelua varten tekemään seuraavia tutkimuksia:

Salaojien korjaamiseen tai rakentamiseen liittyviä erityistutkimuksia ovat esim:

Muita selvitettäviä asioita voivat olla:

  • johtotietopalvelun avulla pihan alueella kulkevat putki-/johtolinjat,
  • alkuperäinen pohjatutkimus ja salaojasuunnitelma
  • alkuperäiset perustusten, perusmuurien ja mahdollisten kellareiden rakennesuunnitelmat
  • pihan alla sijaitsevien rakenteiden, putkien ja kaapeleiden uusimistarve
  • pihantasauksen ja pintavesijärjestelmän korjaustarve
  • perusmuurin / kellarin seinän veden- ja lämmöneristyksen korjaustarve
  • mahdolliset kalliotaskut, niiden sijainti ja täyttömahdollisuudet betonilla

.

Pienet korjaukset

Seuraavia pieniä korjauksia voidaan tehdä esim. kun perusteellista korjausta ei ole mahdollista toteuttaa heti, tai sitä ei välttämättä tarvita tai kun tahdotaan ennaltaehkäistä vaurioita.

  • Salaojakaivojen kannet nostetaan näkyville, vanhat kannet korvataan valurautakansilla.
  • Sulatetaan jäätynyt laskuaukko.
  • Tarkastetaan padotusventtiilin toiminta, vaihdetaan viallinen venttiili.
  • Salaojiin pääsevät sadevedet ohjataan sadevesikaivoihin.
  • Tarkastetaan tarkastuskaivojen vedenpinta. Mikäli vedenpinta on korkea, pumpataan kaivot tyhjiksi sadevesikaivoon esim. uppopumpuilla. Jos salaoja on jäätynyt lisätään routaeristystä. Tukkeutunut salaoja, jonka tukkeuman syynä ei ole painuman vaikutuksesta tapahtunut maa-aineksen kertyminen salaojaputkeen, avataan tarkastuskaivosta käsin paineellisella vedellä huuhtelemalla niin, että vesi valuu esteettömästi kaivosta kaivoon. Jos putki ei aukea huuhtelemalla, voi se olla vaurioitunut. Rikkoutuneen putken korjaaminen edellyttää salaojan esiin kaivua ja korjaamista tai uusimista. Jos salaoja on tukkeutunut painuman tms. vuoksi avataan kyseinen kohta ja korjataan vaurio. Samalla korjataan painuman aiheuttanut syy esim. lisätään lämmöneristystä jos kyseessä routanousu.
  • Jos salaojat puuttuvat, kellariin rakennetaan tilapäinen pumppaamo lattian alle riittävän syvään. Jos kosteusvaurio on paikallinen avataan lattia ja rakennetaan salaojasepelillä ympäröity salaoja kostuneen rakenteen läheisyyteen.
  • Rakennuksen viereen ulkopuolelle kaivetaan riittävän syvä kuoppa, josta pohjavedenpintaa voidaan alentaa. Kuoppa toimii myöhemmin koekuoppana, josta saadaan tietoja pohjaveden korkeusasemasta korjaussuunnitelmaa varten.
Käytettyjä korjausratkaisuja

Korjaustöistä laaditaan olevan salaojituksen korjaussuunnitelma tai kokonaan uusi salaojasuunnitelma. Suunnitelmissa tulee ottaa huomioon seuraavia asioita.

Rinteeseen sijoitettujen rakennusten rakenteet kastuvat, koska kallion halkeamissa tai pintaa pitkin valuva vesi tunkeutuu rakenteisiin tai niiden alle:

  • Salaojituksen korjaamisella tai rakentamisella ei ole mahdollista estää kalliota pitkin tai sen sisässä tapahtuvan veden virtauksen aiheuttamia haittoja, vaan ne edellyttävät muita, tapauskohtaisesti suunniteltavia toimenpiteitä esimerkiksi: Haihtumisen estäminen ja veden ohjaaminen poiston mahdollistavaan paikkaan rakennuksessa. Kalliossa olevan veden pinnan alentaminen pumpaten. Kalliopinnan muodosta riippuen voidaan esimerkiksi kiilaamalla, sahaamalla tai louhimalla kallioon tehdä ura, jolla johdetaan kallionpintaa pitkin valuvat vedet rakennuksen ohi. Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä ylärinteeseen avo-oja tai patorakenne, jolla painovoimaisesti liikkuvia vesiä ohjataan haluttuun suuntaan.

Kun ulko- tai väliseinärakenteet, joiden alaosat on rakennettu kastuvan maanvaraisen lattiarakenteen sisään, vaurioituvat sekä kellareiden lattiarakenteet ja seinärakenteiden alaosat kastuvat, voidaan suorittaa seuraavia toimenpiteitä:

  • Ilman salaojitusta olevan rakennuksen ympärillä pohjaveden korkeusasemaa alennetaan rakentamalla salaojitus. Salaojituksen tarve selvitetään mittaamalla pohjaveden korkeusasema ja tutkimalla maaperän laatu. Kosteusvaurioihin voivat olla syynä myös muut tekijät kuin salaojan puuttuminen. Salaojitustason alentamisella ei yleensä voida poistaa hienorakeisen luonnonmaan tai hienolla maa-aineksella tehdyn täytön kapillaarinousun aiheuttamaa kosteuskuormaa. Pohjavedenpintaa ei saa alentaa selvittämättä siitä mahdollisesti aiheutuvia painuma- ja muita ympäristövaikutuksia sekä rakennusvalvontaviranomaisten asettamia vaatimuksia.

Salaojia ei saa käyttää pintavesien poistoon. Salaojaverkostoon johdetuille sade- ja sulamisvesille ja kattovesille rakennetaan erillinen sadevesiviemäröinti. Pintavesien imeytys korvataan viemäröinnillä kunnalliseen sadevesiverkkoon. Katso Pihantasaus ja sadevedet.

Salaojavesien imeytys tontille korvataan liittymällä kunnalliseen sadevesiviemäriverkkoon tai rakennetaan pumppaamo, joista salaojavedet johdetaan riittävän kauas rakennuksesta.

Salaojan ja sen laskuaukon rakenteet tehdään siten, että salaoja toimii myös talviolosuhteissa. Tämä edellyttää rakennuksen vierustan ulkopuolella joko asennusta routasyvyyttä syvemmälle, lämmityskaapelia tai erityistä routaeristystä. Jäätymiselle altis laskuaukko tehdään siten, että se tyhjenee vedestä ja että kylmän ilman virtausta purkuputkeen tarvittaessa rajoitetaan.

Huonolle maaperälle (savi, siltti) rakennetun ja täyttöjen aiheuttaman kuorman vaikutuksesta (yleensä epätasaisesti) painuneen salaojan korjaaminen edellyttää oikaisua tai uusimista. Koska hienojen maa-aineisten kokoonpuristuminen on hidasta, voivat painumat jatkua ja vauriot ajan myötä uusiutua, jollei putkistojen perustamistapaa muuteta paalutetuksi tai muulla tavoin stabiloiduksi. Perustamistavan muuttaminen edellyttää tarpeen, kustannusten ja toteutustavan perusteellista selvittämistä.

Salaojajärjestelmän korjaus aiheuttaa usein seinien vierustan auki kaivun, jolloin samalla korjataan yleensä myös perusmuurin/kellarin seinän vedeneristystä/lämmöneristystä

Suunnitelmassa noudatetaan tätä ohjetta ja tähän soveltuvia määräyksiä ja ohjeita, esimerkiksi julkaisuja:

  • Talonrakennuksen maatyöt, RT 14-10636 ET, MaaRYL 2000
  • Pohjarakennus määräykset RakMK B3 (RT RakMK-20186)
  • Kosteus, RakMK C2, (RT RakMK-21099)
  • Rakennusten ja tonttialueiden kuivatus, RIL 126-1987
  • Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus RT 81-10427
  • Pihojen pohja- ja päällysrakenteet RT 81-10556
  • Asuntojen yhteiset piha- ja leikkialueet RT 93-10552
  • Kiinteistöjen vesi-ja viemärilaittteistot, RakMK D1, (RT RakMK-20728)

Jos nykyisten ohjeiden noudattaminen, esim. kallistusten suhteen, on mahdotonta, pitää korjaussuunnitelmassa esittää tapa, jolla saavutetaan vastaava taso.

Tarkastukset

Salaojajärjestelmän tulee olla huollettavissa ja korjattavissa kohtuullisin kustannuksin purkamatta laajalti rakenteita eli mm. kaivon kannet on jätettävä näkyviin ja ryömintätilaan on järjestettävä kulkureitti ja valot. Katso lisää tietoa myös kohdasta Tarkastuslistat.

Suunnitteluvaiheessa käydään läpi mm. seuraavat asiat:

  • liittyminen rakennuspaikkaan,
  • maanvastaiset rakenteet,
  • salaoja- ja sadevesiverkosto.
  • kosteuden ja vedeneristyksen laatu on suhteessa rasituksiin.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että erityisesti vaikeat kohdat on suunniteltu ja että eristykset ovat vesitiiviitä läpimenojen ja liittymien kohdalla. Salaojien korjauksen tai rakentamisen erityisen vaikeita kohtia ovat mm.

  • salaojat on rakennettu huonoille ja täyttöjen vaikutuksesta painuvalla maaperälle, mikä on aiheuttanut niiden rikkoutumisen tai tukkiutumisen.
  • salaojat ovat tukkeutuneet rikkoutumisen (mekaaniset vauriot työn aikana kuten liian isot kivet alkutäytöissä) tai niihin vähin erin tunkeutuneen maa-aineksen vaikutuksesta.
  • padotusventtiilit lakkaavat toimimasta iän myötä (helposti vaihdettavissa)
  • salaojat on rakennettu rakenteiden kannalta virheelliseen korkeuteen
  • lähelle pintaa rakennetut salaojat jäätyvät alueilla, joissa rakennuksen luovuttama lämpö ei riitä pitämään niitä sulina
  • salaojien laskuaukko on rakennettu avo-ojaan, jonka tulvakorkeus ylittää salaojan korkeuden.
  • salaojien ympärillä ja rakennuksen alla ei ole riittävän hyvin vettä läpäisevä kerrosta, jossa perusvedet pääsisivät painovoimaisesti kulkeutumaan salaojiin
  • rakennus on perustettu osin tai kokonaan kaltevalle kalliopinnalle, jota pitkin rakennusta päin ja sen alle saattaa valua huomattavia vesimääriä

Aloitustarkastuksessa on tarkastettu, että

  • perustusten kuivatukseen liittyvät erityissuunnitelmat kuten salaojitussuunnitelma, perustusleikkaukset ja alapohjadetaljit ovat työmaan käytössä ennen kuin niihin liittyviin työvaiheisiin ryhdytään ja että ne on lupapäätöksen määräämällä tavalla toimitettu rakennusvalvontaviranomaiselle
  • osapuolten kesken on pidetty suunnitelmakatselmus, jossa on todettu, että suunnitelmat ovat sellaiset, että niitä noudattamalla saavutetaan haluttu lopputulos
  • riittävän perusteelliset lähtöselvitykset ( pohjatutkimukset, koekuopat jne. ) on ratkaisujen pohjaksi olemassa

Salaojakorjauksen aikana on erityistä huomiota kiinnitettävä seuraaviin seikkoihin:

  • salaojien korkeusasema on olemassa oleviin rakenteisiin ( erityisesti kellarin lattiapintaan ) nähden oikeassa syvyydessä
  • salaojaputkistojen tyyppi ja asennukset liitososineen ja kaivoineen ovat suunnitelman mukaiset
  • salaojaputkien kallistukset kaivojen välillä on vaaittu
  • salaojaputket on kannatettu ja tuettu pehmeiden tai painuvien maiden ollessa kyseessä,
  • kuivatusvesien poisjohtamiseen tarvittavat viemärijohdot, -liittymät ja imeytyskaivot sekä mahdolliset pumppaamot on asennettu ja tuettu siten, että ne eivät painu tai kallistu,
  • salaojaverkoston toimintakoe on tehty ja siitä on tehty merkintä salaojapiirustukseen, joka on salaojien asentamisen jälkeen päivitetty todellisen sijainnin kertovaksi toteutumapiirustukseksi,
  • anturoihin tai sokkeliin on tehty tasaisin välein veden poistoreiät salaojiin päin, ellei perusvedet pääse kulkeutumaan anturan alapuolisen täyttö- tai maakerroksen läpi salaojiin ? toisinaan ongelma johtuu kallion tai perusmaan pintaa pitkin rakennusta päin valuvista vesistä, tällöin suositeltavampaa on veden eristää sokkelin pinta sitten etteivät perusvedet pääse valumaan rakennuksen alle ja imeytymään perusmuuriin
  • anturoita lävistävät salaoja- ja viemäriputkivaraukset ovat riittävän suuria putkien mahdollisille painumille
  • salaojien ympärystäytöt on tehty riittävän hyvin vettä läpäisevillä aineksella, kuten pestyllä salaojasepelillä

Vastaanottotarkastus tehdään ennalta laaditun tarkastuslistan mukaan. On huolehdittava myös asianmukaisen käytön ja huollon opastuksen järjestämisestä.

Mm. seuraavia kohteita tarkastetaan:

Sadevesi- ja salaojaverkosto

  • kaivojen ja putkistojen puhtaus
  • korkeusasemat, kallistukset
  • tarkepiirustukset, tarketiedot urakoitsijalta.
Asiantuntijatieto

Tulkintoja ja erityisratkaisuja

Salaojituksen tarve

Pintakuivatuksen lisäksi puutteellinen rakennekerrosten kuivatus aiheuttaa ongelmia lisääntyneen routimisen ja rakennekerrosten kantavuuden alenemisen sekä muiden käyttöhaittojen muodossa. Rakennekerrokset on kuivatettava salaojittamalla silloin, kun alueen pohjavesi on korkealla tai rakennekerrokseen pääsee virtaamaan pohjavettä alueen sivulta. /8./

Salaojien rakentamisessa huomioitavia yksityiskohtia

Salaojia sijoitetaan tarvittaessa myös rakennuksen alle. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, kun kuivatettavia rakenteita sijaitsee pohjavedenpinnan alapuolella. Lattian alle salaojia sijoitetaan niin tiheästi, ettei vesien virtausmatka salaojiin muodostu liian pitkäksi. Hyvin tai kohtalaisesti vettä läpäisevissä maissa tämä matka ei saa ylittää 5 metriä eli salaojaväli ei ylitä 10 metriä. Jos maapohja on huonosti vettä läpäisevää, on vedentulo niin hidasta, että ojaväliä voidaan suurentaa enimmillään 15 metriin.

Tyypillisiä kosteusvauriokohtia ovat reuna-alueet, joissa maanvaraisen alapohjan korkeusasema muuttuu muuta lattiapintaa alemmaksi. Salaojia on aina sijoitettava niille perustuslinjoille, joilla alapohjan korkeustaso muuttuu. Rakennuksen alle jäävien salaojaputkien kaltevuus on vähintään 1 %.

Suodatinkangasta ei saa asentaa suoraan salaojaputken ympärille ( materiaalitoimittajien ohjeista huolimatta ).

Jos salaojaputken korkeusasema on sellainen, että sen laki on yli 200 mm etäisyydellä rakennuksen ulkopuolisen routaeristeen alapinnasta, voidaan ylittävällä osuudella routaeristeen alla käyttää eristyshiekkaa tai vastaavaa karkearakeista materiaalia. Erittäin kosteissa olosuhteissa eristeen päälle voidaan tehdä karkearakeisesta kiviaineksesta varsinaiseen salaojituskerrokseen yhteydessä oleva ohut kerros, joka varmistaa vajovesien poistumisen eristeen päältä. Tämän kerroksen tulee olla välittömässä yhteydessä varsinaiseen salaojituskerrokseen.

Vaakasuorassa olevilla routaeristeillä suojatun perustuksen vieressä salaojat sijoitetaan yleensä eristeen alle, jolloin asennussyvyys määräytyy kuivatusnäkökohtien mukaan. Asennussyvyys on tällöin kuitenkin vähintään 0,5 m.

Routasuojaamattomien salaojien peitesyvyyden tulee olla vähintään

  • Etelä-Suomessa 1,0 m
  • Keski-Suomessa 1,2 m
  • Pohjois-Suomessa 1,5 m.

Lumettomina pidettäville piha-alueille em. syvyyksiin lisätään vähintään 500 mm. Suunnittelijan on kuitenkin aina arvioitavat tapauskohtaisesti, ovatko nämä syvyydet riittäviä takaamaan putken toiminnan ko. olosuhteissa. Vaihtoehtona tulee kysymykseen putken suojaaminen routaeristeillä ja lämmitys.

Salaojat pyritään sijoittamaan kaivu- ja louhintatöiden vähentämiseksi mahdollisimman ylös ja mahdollisimman lähelle anturoita, perusmuureja ja sokkelipalkkeja. Suoraan olevan maan varaan perustettaessa anturan perustamistason alapuolelle jäävät salaojaputket sijoitetaan enintään luiskakaltevuuden 1:3 mukaan, ei yleensä kuitenkaan pidemmälle kuin 1,5 m päähän anturoista ulospäin. Jos putket menevät em. kauemmaksi, muutetaan virtaamasuuntia ja ?reittejä tai lisätään purkupisteitä.

Pilari-anturaperustuksen yhteydessä olevan salaojan laen tulee olla sokkelipalkin alareunan alapuolella. Sokkelipalkin alla tulee olla vähintään 200 mm paksu, alapohjan salaojituskerroksen ja salaojaputken ympärystäytön yhdistävä salaojituskerros.

Perusmuuria vasten tehtävän salaojituskerroksen vaihtoehtoisena rakenteena voidaan käyttää Isodrän tai vastaavaa sekä siihen liittyvää hyvin vettä läpäisevää, routimatonta täyttömateriaalia, jonka suurin sallittu raekoko on 100 mm. Tämänkin rakenteen tulee olla yhteydessä salaojituskerrokseen. Jos maanvastaisen lattian yläpinta on alle 0,3 m ympäröivän maanpinnasta, perusmuuri ja sokkelipalkki suojataan vedeneristyksellä.

Salaojavedet puretaan sadevesiviemäriin, maastoon, ojaan tai vesistöön. Jotta pakkaskaudella salaojista mahdollisesti tulevat vedet eivät jäätyisi ja tukkisi purkureittiä, on varmistettava, että purkuputki pysyy sulana. Purettaessa viemäriverkostoon on myös tarkistettava, että purkupisteen jälkeinen viemäriverkoston osa pysyy sulana. Maastoon, ojaan tai vesistöön päättyvän purkuputken pää jätetään noin 300 mm näkyville. Purkuputken vesijuoksun on oltava vesistön keskivedenpinnan yläpuolella tai vähintään 200 mm ojan pohjan yläpuolella. Mahdollisen tulvimisen vaikutukset purkupisteen sijaintiin tutkitaan tapauskohtaisesti.

Laaja-alaisten tai monimutkaisten rakennusten salaojajärjestelmissä sekä muuten vaikeasti huollettavissa järjestelmissä tulisi olla kaksi erillistä purkupistettä. Järjestelmä suunnitellaan siten, että mahdollisen tukkeutumisen aikana purku voi tapahtua ilman tulvimista kumpaan purkupisteeseen tahansa. /8./

Jos perusvesijärjestelmä on tavanomaista voimakkaammin rasitettu ( esimerkiksi rakennuksen rinnettä vasten oleva sivu ), on suositeltavaa käyttää kahta erillistä salaojaputkea näillä kaivoväleillä.

Kaivot , pumppaamot katso Maku 2001 sivut 43-46 /8./.

Kirjallisuutta

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö

2. Liike- ja palvelurakennusten kuntoarvio. 1998. Helsinki, Ympäristöministeriö

3. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

4. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö

5. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry

6. Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö

7. RIL126-87 Rakennusten ja tonttialueiden kuivatus

8. Maku 2001,Rakennuspohjien ja piha-alueiden maarakenne- ja kuivatusopas, Rakennustieto

9. Kosteusvauriokorjausten laadun varmistus, Kirsi Torikka, Tarja Hyypöläinen, Jussi Mattila, Ralf Lindberg, TTKK 1999

teti/tetibanner.jpg