Yleinen tieto | Tekninen tieto | Asiantuntijatieto

Yleistä

Tässä tekstissä esitetään ohjeita rakennusten routaeristykseen. Pihojen routaeristystä käsitellään niiltä osin kun se on tarpeellista rakennusten kuivana pidon kannalta.

Routivalle maalle perustettaessa on rakenteet perustettava roudattomaan syvyyteen. Routasuojauksella voidaan routimatonta perustamissyvyyttä pienentää. Maan pinnalla olevan lumen eristävää vaikutusta ei huomioida roudatonta perustamissyvyyttä määritettäessä.

Lämpimissä rakennuksissa routasuojaus sijoitetaan yleensä ulkopuolelle perusmuurin viereen. Tällöin käytetään yleensä routalevyiksi tarkoitettuja suulakepuristettuja solupolystyreenilevyjä. Routaeristys voidaan sijoittaa myös perustusten alle, tällöin routaeristys on mitoitettava sille tuleva kuormituksen mukaan.

Liikennealueilla routasuojaus ja sen päällä oleva jakava kerros on mitoitettava ajoneuvokuormituksen mukaan.

Yleensä eristeen päällä on oltava vähintään 300 mm maata. Eriste asennetaan kallistumaan poispäin rakennuksesta. vähintään kaltevuuteen 1/50

Riskit

Tyypillisimmin routavauriot kohdistuvat rakennuksen putkistoihin, sadevesiviemäreihin tai salaojiin jotka on rakennettu routasyvyyden yläpuolelle ilman asianmukaista jäätymissuojausta alueilla, missä ne eivät pysy sulina rakennuksen luovuttaman lämmön vaikutuksesta.

Tyypillisiä vaurioita

Routasuojauksen korjaukseen on ryhdyttävä mahdollisuuksien mukaan heti, kun siinä on todettu puutteita, jotka saattavat johtaa routavaurioihin tai viipymättä vaurioiden ollessa jo havaittavissa. Perusperiaate on että korjaustarve todetaan kuntotutkimuksissa. Yleisiä puutteita tai vauriota ovat /2/:

Putkien jäätyminen ja rikkoutuminen jäätymisen tai routanousun vaikutuksesta aiheuttaa veden tai jäteveden tunkeutumisen rakenteisiin, niiden alle tai lattiarakenteiden alla olevaan ryömintätilaan. Routanousu tai roudan sulamisen aiheuttama painuminen voi aiheuttaa sellaisia muodonmuutoksia, että salaojien, sadevesiviemäreiden tai viemäreiden painanteisiin kertyy sakkaumaa, joka vähitellen tukkii putken.

Sadevesiviemärin jäätymisen tai routanousun aiheuttaman rikkoutumisen takia seinän vierelle syöksytorvista purkaantuva vesi voi tunkeutua rakenteisiin tai niiden alle ja aiheuttaa kastumisen joko suoraan, kapillaarisen kosteudenkuljetuksen tai alapuolisen ilmantilan korkean kosteuden vaikutuksesta. Rakenteiden kastumisesta voi seurata mikrobivaurioita erityisesti, jos kuivumista ei tapahdu tai se on hidasta (mm. jatkuva kapillaarinen kosteuden siirtyminen maaperästä, rakenteen sisäpuolinen lämmöneristys, ilman vedenpoistoa ja haihtumissuojaa rakennetut ryömintätilat). Syöksytorvista purkaantuvan veden määrä on paikallisesti erittäin suuri, mikä voi aiheuttaa laajoja vaurioita.

Maanpinnan kaltevuus seinästä poispäin on niin pieni, että se rakennuksen ulkopuolella tapahtuvan routanousun vaikutuksesta muuttuu väärään suuntaan kallistuvaksi, jolloin pintaa pitkin valuva vesi tunkeutuu rakenteisiin tai niiden alle.

Tutkimusten perusteella selvitetään routasuojausten nykyinen kunto ja korjaussuunnitelman tarve tai routasuojauksen puuttuessa laaditaan ensin routasuojaussuunnitelma.

Tekninen tieto

Ohjeet ja määräykset

Uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita:

• Maan ja perustuksen välinen kiinnijäätyminen estetään routasuojausrakenteella tai perusmuurilevyllä.
• Erittäin routivilla maapohjilla routasuojaus ulotetaan kauemmas rakennuksesta siirtymäkiiloin, jottei routanousun vaikutuksesta maanpinta kallistu rakennukseen päin.
• Nurkkien routasuojaukseen täytyy huomioida vähintään 40% paksumpi ja leveämpi eristys.
• Kalliolle perustetuissa rakennuksissa on kalliokaivanto kuivatettava tehokkaasti ja vettä keräävät syvennykset perustusten alla ja vieressä täytettävä betonilla.
• Perustusten ja niiden vieressä olevien kaivojen ympärille sekä kaivon kanteen on asennettava riittävä lämmöneristys ja siirtymärakenne tai siirrettävä kaivot kauemmas rakennuksesta. Kahta sadevesikaivoa ei saa sijoittaa peräkkäin siten, että niiden kautta pääsee virtaamaan kylmää ilmaa.
• Paaluanturat routasuojataan maanvaraisten perustusten tavoin.
• Lämmöneristeen paksuus suunnitellaan olosuhteita vastaavaksi kestämään kylminkin talvi. Kylmät rakennukset ja rakenteet vaativat paksumman routaeristyksen kuin lämpimät.
• Porrasaskelmien, laatoitusten ja vastaavien rakenteiden liikkuminen routimisen seurauksena korjataan riittävällä siirtymärakenteella, joka tasaa routanousueroa.
• Tehokas salaojitus vähentää maapohjan routivuutta.
• Routaeristyslevyjen tulee olla vettymättömiä. Suositellaan suulakepuristettua solumuovilevyä.

Routasuojauksen mitoitusperiaatteita

Kylmien rakenteiden kuten katosten ja portaiden routaeristys perustuu kesäaikana maahan varastoituneen lämmön poistumisen estämiseen. Näiden rakenteiden routaeristys määritetään taulukkomitoituksena esimerkiksi VTT:n geotekniikan laboratorion Talonrakennuksen routasuojausohjeet -kirjan mukaan.

Kuva 1. Perustusten läpi ja ali kulkeva lämpövirta

Lämmitettyjen rakennusten routasuojaus periaate on, että pienennetään kuvan 1 mukaista perustusten läpi ja alitse menevää lämpövirtaa. Mitoitus voidaan tehdä laskennallisesti tai esimerkiksi Talonrakennuksen routasuojausohjeet ?kirjan käyrästöjen avulla. Mitoitukseen vaikuttaa merkittävimmin seuraavat tekijät:

• maalaji
• ilmasto
• perustamistapa ja perustusten rakenne
• perustussyvyys
• rakennuksen sisälämpötila
• lisälämmönlähteet perustuksissa
• routasuojauksen rakenne

Routavaurioiden ehkäisyssä yleensä edullisin korjaustapa on routakiilojen rakentaminen, ks. tulkintoja ja erityisratkaisuja.

Korjaus

Korjaustarve todetaan kosteusteknisessä tutkimuksessa. Katso Lähtökohdat. Tämän lisäksi ko. rakenteessa joudutaan usein korjaussuunnittelua varten tekemään seuraavia tutkimuksia

Routaeristysten korjaamiseen liittyviä erityistutkimuksia ovat:

• routanousujen kartoitus
• mahdollisten putkirikkojen kartoitus

Muita selvitettäviä asioita voivat olla esim.

• johtotietopalvelun avulla pihan alueella kulkevat putki-/johtolinjat,
• alkuperäinen pohjatutkimus ja salaojasuunnitelma
• alkuperäiset perustus- ja routaeristyssuunnitelmat
• maaperän ja täyttöjen laatu
• muut pihan alla sijaitsevien rakenteiden, putkien, salaojien ja kaapeleiden uusimistarpeet
• pihantasauksen ja pintavesijärjestelmän uusimistarve

Pienet korjaukset

Mikäli maanpinnan kaltevuus seinästä poispäin on niin pieni, että se rakennuksen ulkopuolella tapahtuvan routanousun vaikutuksesta muuttuu väärään suuntaan kallistuvaksi, pintaa pitkin valuva vesi tunkeutuu rakenteisiin tai niiden alle. Routanousun vaikutuksesta väärään suuntaan kallistuvat alueet korjataan kallistusta lisäämällä sekä vaihtamalla routivat maa-ainekset routimattomiksi tai tekemällä riittävä routaeristys.

Käytettyjä korjausratkaisuja

Kunkin kohteen suuremmat korjaukset on yleensä suunniteltava kokonaisuutena erikseen. Jäätymissuojauksen ja routaeristyksen korjauksissa on käytetty mm. seuraavia korjausratkaisuja /2/:

• Putkien rikkoutumat korjataan ja rakenteet muutetaan sellaisiksi, että ne eivät jäädy talviolosuhteissa. Rakennuksen vierustan ulkopuolella tämä edellyttää joko asennusta routasyvyyttä syvemmälle, sähkölämmitystä tai erityistä routaeristystä.
• Salaojan tai sadevesiviemärin maastoon päättyvä, jäätymiselle altis laskuaukko tehdään siten, että se tyhjenee vedestä ja että kylmän ilman virtausta purkuputkeen tarvittaessa rajoitetaan. Laskuaukon pysyminen sulana voidaan tarvittaessa varmistaa sähkölämmityksellä.

Korjaustyössä on noudatettava Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry:n teosta Routavauriot ja routasuojaus, RIL 193-1992.

Suunnitelmassa noudatetaan tätä ohjetta ja tähän soveltuvia määräyksiä ja ohjeita, esimerkiksi julkaisuja:

• Talonrakennuksen maatyöt, RT 14-10636 ET, MaaRYL 2000
• Pohjarakennus määräykset RakMK B3 (RT RakMK-20186)
• Kosteus, RakMK C2, (RT RakMK-21099)
• Rakennusten ja tonttialueiden kuivatus, RIL 126-1987
• Rakennuspohjan ja tonttialueen kuivatus RT 81-10427
• Pihojen pohja- ja päällysrakenteet RT 81-10556
• Asuntojen yhteiset piha- ja leikkialueet RT 93-10552
• Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, RakMK D1, (RT RakMK-20728)

Jos nykyisten ohjeiden noudattaminen, esim. kallistusten suhteen, on mahdotonta, pitää korjaussuunnitelmassa esittää tapa, jolla saavutetaan vastaava taso.

Tarkastukset

Katso Tarkastuslistat.

Aloitustarkastuksessa tarkastetaan, että:

• routaeristyssuunnitelma, perustusleikkaukset ja alapohjadetaljit ovat työmaan käytössä ennen kuin niihin liittyviin työvaiheisiin ryhdytään
• osapuolten kesken on pidetty suunnitelmakatselmus, jossa on tarkastettu, että suunnitelmat ovat sellaiset, että niitä noudattamalla saavutetaan haluttu lopputulos.

Työaikana on tarkastettava, että:

• sokkelikaivantoon asennetut routalevyt ovat suunnitelmien mukaisia ja levyt on kallistettu rakennuksesta ulospäin. Tarkastuksen jälkeen levyt suojataan välittömästi mekaaniselta rasitukselta.

Asiantuntijatieto

Tulkintoja ja erityisratkaisuja

Routavauriot ilmenevät yleensä päällysteen rikkoontumisena ja pintakuivauksen toimimattomuutena. Yleisin syy on epätasainen routanousu, joka saattaa aiheutua:

• routakiilojen puuttumisesta routimattomalla materiaalilla täytetyn tai eristetyn sokkeli- tai putkijohtokaivannon kohdalta tai lämmön luovuttamisen vuoksi sulana pysyvän lämpöjohtokaivannon kohdalta
• luonnollisen maapohjan epähomogeenisuudesta
• osittain auratun ja osittain auraamattoman päällystealueen rajaan syntyvästä taitepisteestä (lumen lämmöneristävä vaikutus)
• puutteellisesta syväkuivatuksesta (salaojituksesta), jolloin eniten pohja- tai vajovettä keräävät kohdat routivat muita enemmän

Kaikkien korjausvaihtoehtojen yhteydessä on aina tutkittava, mikä osuus alueen pohjaveden tasolla ja ympäristöstä virtaavilla vajovesillä on routimiseen.

Routakiilat

Yleensä edullisin korjaustapa on routakiilojen rakentaminen. kiilat soveltuvat parhaiten, kun kokonaisroutanousu ei ole kovin suuri ( alle 200...300 mm ). Kiilojen mitoituksessa otetaan huomioon päällysteelle ja pihan luokalle sallittavan kokonaisnousun suuruus, Päällysteelle sallittava kulmanmuutos sekä pintakuivatusseikat. Kiilojen pituus vaihtelee tällöin normaaleilla piha-alueilla välillä:

• 3...6 m, kun routanousuero on 50...150 mm
• 6...10 m , kun routanousuero on 150...300 mm
• 10...15 m, kun routanousuero on 300 mm tai, kun kyseessä on sisääntulotie tms., jossa käytetään piha-aluetta suurempia ajonopeuksia

Kiilat voidaan rakentaa joko routaeristelevyistä, kevytsorasta tai kiviaineksista (hiekka).

Routasuojaus/massanvaihto

Täydelliseen routasuojaukseen tai massanvaihtoon joudutaan yleensä aina voimakkaasti routivilla alueilla. Korjaus mitoitetaan pihan laatutason asettamien rajoitusten mukaan sallittavalle routanousulle. Mikäli alueella on lisäksi toiminnan kannalta eriarvoisia alueita, voidaan jokaisen osa-alueen mitoituskriteerit valita erikseen. Eri osa-alueille sallittavat routanousut voidaan tällöin valita hyvinkin suurille eroille, kun lisäksi käytetään hyvin pitkiä routakiiloja.

Valinta routasuojauksen ja massanvaihdon välillä on optimointitehtävä, johon vaikuttavat kustannustekijät, vaadittu lopputuloksen laatu, rakentamisen aiheuttamat käyttöhaitat sekä mahdollisesti rakennusaika. Joissakin tapauksissa on mahdollista käyttää molempia tapoja sopivasti yhdisteltyinä pihan eri alueilla.

Eristäminen on yleensä parempi ratkaisu, jos piha-alueen tulee olla käytössä työn aikana tai alueella on paljon putkijohtoja, koska työ voidaan tehdä pienempinä osa-alueina eikä kaivu ylety putkijohtojen asennussyvyyteen asti. Mikäli piha-alueella esiintyy myös painumisesta aiheutuvia ongelmia, on kevytsorasta tai EPS-harkoista tehty rakenne hyvä ja usein myös kustannuksiltaan edullinen ratkaisu, koska se toimii eristyksen lisäksi painumia vähentävänä tai poistavana kevennyksenä. Laadullisesti on molemmilla tavoilla mahdollista päästä periaatteessa samaan lopputulokseen.

Maapohjan homogenisointi

Vaurioita voidaan korjata homogenisoimalla maapohja vastaamaan rakentamista edeltänyttä tilannetta. Homogenisointi voidaan toteuttaa siirtämällä putkijohdot routimattomalla materiaalilla täytetystä kaivannosta päällystealueen ulkopuolelle ja täyttämällä kaivanto uudelleen alkuperäisellä routivalla maa-aineksella. Menetelmä soveltuu kuitenkin yleensä vain lievästi routiville alueille, koska kaivannon kohtaa ei saada täysin alkuperäistä tilannetta vastaavaksi.

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö

2. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö

3. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry

4. Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö

5. Routavauriot ja routasuojaus, RIL 193-1992. Helsinki, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL r.y.

6. Maku 2001,Rakennuspohjien ja piha-alueiden maarakenne- ja kuivatusopas, Rakennustieto

7. Talonrakennuksen routasuojausohjeet, VTT geotekniikan laboratorio, Rakentaijain kustannus Oy

8. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, Kirsi Torikka, Tarja Hyypöläinen, Jussi Mattila, Ralf Lindberg, TTKK 1999