Näkyvä tai rakenteiden sisällä tai pinnoitteiden alla oleva homekasvu on terveyshaitta, jos voidaan olettaa kasvustosta joutuvan epäpuhtauksia sisäilmaan.

Mykotoksiinit

Mykotoksiinit ovat sienten myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita. Mikrobien välillä on eroja, toiset muodostavat myrkyllisiä yhdisteitä kasvun aikana ja toiset eivät. Toksiineja voi syntyä, kun lämpötila ja kosteus ovat lähellä kunkin lajin optimaalisia kasvuolosuhteita. Myös kasvualusta, happi ja hiilidioksidi vaikuttavat toksiinin tuotantoon.

Varmuudella ei tiedetä, minne mykotoksiini joutuu sienessä valmistuttuaan. Se voi olla itiöissä, rihmastossa, kasvualustalla tai -alustassa. Näin ollen altistuminen itiöille, rihmastonkappaleille tai muille rakennusmateriaalin homekasvustosta irronneille hiukkasille on terveysriski. Tavallisimmin kuvattuja terveyshaittoja ovat iho- ja hengitystieoireet sekä yleisoireet.

Mykotoksiinien esiintymisestä pilaantuneissa elintarvikkeissa ja eläinten homehtuneissa rehuissa on runsaasti tutkimustietoa, mutta niiden esiintymisestä rakennusmateriaaleissa tutkittua tietoa on hyvin vähän.

Kuopion aluetyöterveyslaitoksen Ympäristömikrobiologian laboratorion kokoaman kirjallisuuden mukaan mahdollisia toksiinintuottajamikrobeja kosteusvauriorakennuksista otetuissa näytteissä ovat mm.:

• Acremonium
• Aspergillus flavus
• Aspergillus fumigatus
• Aspergillus ochraceus
• Aspergillus sydowii
• Aspergillus terreus
• Aspergillus versicolor
• Chaetomium
• Fusarium
• Memnoniella
• Oidiodendron
• Paecilomyces
• Stachybotrys
• Trichoderma
• Streptomyces

Lahottajasienet aiheuttavat puun lahoamisen hajottamalla ravinnokseen puun ainesosia: selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä.

Ruskolahottajat hajottavat puun selluloosaa, jolloin puu hajoaa lopulta ruskeaksi jauheeksi. Ruskolaho on yleisin lahomuoto rakennuksissa. Ruskolahottajia ovat esim.:

• lattiasieni
• kellarisieni
• laakakääpä
• aidaskääpä
• saunasieni

Valkolahossa (yleisimmin lehtipuissa) puun selluloosa ja ligniini hajoavat ja lahoava puu vaalenee.

Katkolaho esiintyy tavallisesti hyvin märässä puussa ja siinä sienet hajottavat pääosin selluloosaa.

Kun puu kostuu, ilmestyvät siihen ensiksi bakteerit sitten homeet ja sinistäjäsienet. Homeet kasvavat nopeammin ja kuivemmissa oloissa kuin lahottajat. Sinistäjäsienet kasvattavat rihmastonsa puun sisään samoin kuin lahottajasienet. Mänty on erityisen herkkä sinistymiselle.

Lahon alkamiseen vaikuttaa puun kosteussisältö, kosteana oloaika, puun ominaisuudet ja lämpötila. Lahoaminen voi alkaa, kun lämpötila on yli 0 °C ja puun kosteus noin 20 % puun kuivapainosta. Useimmat lahottajat kasvavat nopeimmin 15...25 °C:ssa. Pakkaskauden ajaksi lahoaminen pysähtyy, mutta rihmastot eivät kuole. Rihmastot kuolevat yli 50 °C:ssa, mutta sienten itiöt kestävät huomattavasti korkeampiakin lämpötiloja.

Useimmat lahottajat vaativat suuren kosteuden, ja niiden kasvu on mahdollista vasta, kun puussa on vapaata soluseiniin sitoutumatonta vettä 40...80 % puun kuivapainosta /1/. Kuivuneessa puussa lahottajien kasvu pysähtyy, mutta rihmasto ja itiöt saattavat säilyä elinkykyisinä useita vuosia. Suomen puulajit ovat lahoamisherkkiä.

Lattiasieni (Serpula lacrymans) voi kuljettaa rihmastonsa kautta tarvitsemansa kosteuden ja siten levitä sellaisiin rakennuksen osiin, joissa ei ole ennestään kosteutta. Lattiasienen ennaltaehkäisyn kannalta on oleellista, että rakennuksen puuosat eivät saa olla yhteydessä maahan, kosteaan betoniin, tiileen tms. kosteuslähteeseen.

Niin lahottajat kuin sinistäjä- ja homesienet voivat kasvaa myös muilla selluloosapitoisilla materiaaleilla ja homeet minkä tahansa materiaalin pinnalla, kun kasvuedellytykset ovat muuten suotuisat (kts. Mikrobikasvun edellytykset).

Ns. Baarnin lista on luettelo kosteusvaurioon viittaavista indikaattorimikrobeista vuoden 1992 tiedon perusteella:

Lähdekirjallisuus

1. Kasanen J - P. Mesofiilisten homesienten esiintyminen huoneilmassa ja erilaisissa rakennusmateriaaleissa - rakennusten kosteusvaurioita ja homeongelmia indikoivat homesienet. Kuopion yliopiston ympäristötieteiden monistesarja 13/1996. 57 s. Kuopio 1996.

2. Reiman M. Mikrobit. Julkaisussa Opas kosteusongelmiin. Tampereen teknillinen korkeakoulu, Rakennustekniikan osasto. Tampere 1998.

3. Salkinoja-Salonen M. (toim.). Mikrobiologian perusteita. Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos, Helsingin yliopisto. Jyväskylä 2002.

4. Sosiaali- ja terveysministeriö: Sisäilmaohje. STM:n oppaita 1997:1.

5. Seuri M, Palomäki E. Haasteellinen sisäilma. Riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy. Tampere 2000.

6. Viitanen H. Factors affecting the development of mould and brown rot decay in wooden material and wooden structures. Effect of humidity, temperature and exposure time. The Swedish University of Agricultural Sciences. Department of Forest Products. Väitöskirja 58 s. Uppsala 1996.