Yleinen tieto | Tekninen tieto | Asiantuntijatieto

Tyypilliset havaittavat ongelmat

• Kattovuodot, vesivuodot katolta sisätiloihin
• Yläpohjatilassa näkyvät vauriot
• Pintavauriot sisätiloissa, kuten pintojen värimuutokset, maalipintojen irtoileminen, vesipussit, vettä valuu/tippuu
• Homeen hajua sisätiloissa

Ongelmien aiheuttajat

Vesikaton ja yläpohjan kosteusongelmien aiheuttajista tyypillisin on vesikaton vuoto. Vuoto tapahtuu yleensä erilaisten putkiläpivientien, kattokaivojen, ilmanvaihtokoneiden, kattoikkunoiden sekä seinän ja alemman kattopinnan liitosten kohdilta tai räystäiltä. Ongelmia aiheutuu myös eri katemateriaalien saumojen vuodoista. Ongelmia pahentaa veden patoutuminen katolle syksyllä roskien tukkiessa kattokaivon tai kevättalvella katolla olevan jään padotessa vettä.

Sisäpuolelta kosteusongelmia aiheuttaa ilmavirtojen mukana kulkevan sisäilman kosteus. Ongelma ilmenee tyypillisesti keväällä, kun talven aikana yläpohjarakenteisiin kertynyt jää sulaa ja valuu vetenä sisätiloihin (pahimmillaan satoja litroja). Sisäpuolelta yläpohjaan tapahtuvat ilmavirtaukset kuljettavat eniten kosteutta tiloista, joissa on paljon sisäpuolista kosteustuottoa, kuten uimahalleissa tai rakennuksissa, joissa on uima-allas tai koneellinen kostutus, esim. museot. Ilmavirtaukset sisätiloista yläpohjaan ovat voimakkaimpia yhtenäisissä korkeissa tiloissa.

Myös tuulen mukana kulkeutuvan pakkaslumen tunkeutuminen räystäiden kautta yläpohjaan aiheuttaa lumen sulaessa kosteusongelmia kattorakenteille.

Tyypillisesti rakennuksen ilmanpainesuhteista johtuen homeen haju ei tule sisätiloihin yläpohjasta niin herkästi kuin alapohjasta. Huonetilojen tulee olla selvästi alipaineisia, jotta haju tulisi jatkuvasti sisälle. Hajun esiintymiselle on tyypillistä ajoittaisuus, syynä rakennuksen painesuhteiden muuttuminen tuulen ja lämpötilaerojen vaikutuksesta.

Katso myös:

Tuuletettujen rakenteiden

Kosteusvaurioitumisen

Kosteuden siirtyminen

Ilmavirtaukset

TEKNINEN TIETO

Kaikille katoille ja yläpohjille tyypillisiä kosteusvaurioiden syitä ovat /2/:

• Vesikatteen läpiviennit, liitokset ja saumat ovat epätiiviitä.
• Veden lammikoituminen loivilla katoilla oleviin kuoppiin, katteen saumoihin, tukkeutuneiden kattokaivojen ympärille, vesikaton kantavien rakenteiden taipumien aiheuttamiin painumiin tai lumen ja jään patoamiin kohtiin.
• Kattokaivojen tukkeutumisesta tai jäätymisestä aiheutuva veden tulviminen.
• Liian matala räystäskorotus ja puutteelliset räystäspellitykset, katon vedeneristystä ei ole ulotettu korotuksen yli ulkoseinäpinnan ulkopuolelle.
• Huonosti toimiva kattotason ja tasolta lähtevän seinärakenteen liitos.
• Rakennusaikana tai vesikattokorjauksen yhteydessä rakenteeseen päässyt vesi.
• Alapuolinen huonetila on ylipaineinen yläpohjan tuuletustilaan verrattuna ja yläpohja ei ole ilma- ja höyrytiivis, yläpohjan lävistykset ja liitokset ovat puutteellisesti tiivistettyjä.

Tuulettuvien yläpohjien kosteusvaurioiden syitä ovat /2/:

• Vesikate on rikkoutunut joko sää aiheuttamien rasitusten, katolla tapahtuneen toiminnan tai katteen alustan liikkeiden seurauksena.
• Kate on asennettu virheellisesti tai kattamistapa on väärä katon kaltevuuteen nähden.
• Loivan bitumikermikaton tai konesaumatun peltikaton kallistukset ovat liian pienet.
• Vesikourujen tai vedenpoistoputkien jäätyminen tai tukkeutuminen, peltikattojen yhteydessä jalkarännien vuotaminen ja tukkeutuminen.
• Jään patoutuminen rikkoo liian loivien konesaumattujen kattojen saumaukset.
• Katon lämpövuotojen aiheuttama jään muodostuminen räystäille tai esimerkiksi läpivientien ympärille.
• Yläpohja- tai seinärakenteeseen pääsee räystään kautta vettä tai lunta.
• Sisätilan ilmakanavat ja viemärin tuuletusputket on päätetty ullakkotilaan.
• Yläpohjarakenteen puutteellinen tuuletus:
• • Tuuletusaukkoja on liian vähän ja ne ovat liian pieniä tai tukossa.
  • Rakennuksen runkosyvyys on iso.
  • Tuuletustila on liian matala.
  • Tuuletus katkeaa esimerkiksi sisätaitteessa tai katon lävistävien rakenteiden kohdalla.
  • Tuuletus puuttuu harja-, auma-, tai pulpettikaton harjalta.
  • Lisäeristys on tukkinut räystään tuuletusreitit, lisäksi lisäeristys vähentää yläpohjan läpi kulkevaa lämpövirtaa ja siten pienentää tuuletustilan kuivumiskapasiteettia.
• Peltikatteen alapintaan tiivistyy kosteutta.
• Aluskatteen puuttuminen konesaumatuista peltikatoista ja muista sellaisista katoista, joissa on käytetty epätiiviitä katteita.
• Aluskatetta ei ole liitetty tiiviisti vesikaton läpivienteihin tai se on muuten rikkoutunut, aluskatetta ei ole ulotettu ulkoseinäpinnan ulkopuolelle.
• Käyttöullakoilla, joissa kantavan betonilaatan päällä on lämmöneristys ja pintalaatta, vesikaton puutolpat alkavat kantavan laatan päältä.

Kevytsora- ja lämmöneristealustaisten kattojen kosteusvaurioiden syitä ovat /2/:

• Vesikatteen repeäminen, joka voi aiheutua säärasituksista, toiminnasta katolla, katteen alustan liikkeistä tai halkeilusta tai katteen puutteellisesta tai väärästä kiinnityksestä.
• Polystyreenialustan suuret lämpöliikkeet aiheuttavat suoraan alustalle kiinnitettyyn katteeseen repeämiä.
• Liian loivat kallistukset, vastakallistukset puut­tuvat, jiirit ovat tasaisia.
• Huonosti toimiva kattotason ja tasolta lähtevän seinärakenteen liitos.
• Räystään kautta yläpohja- tai seinärakenteeseen päässyt vesi tai lumi.
• Yläpohjarakenteen puutteellinen tuuletus:
• • Umpirakenteet eivät tuuletu lainkaan.
  • Tuuletusurituksessa ilman kulku on vähäistä.
  • Uritus ei muodosta jatkuvaa verkostoa.
  • Kevytsorakatoissa tuulettuminen on heikkoa, tuuletus toimii lähinnä katon reuna-alueilla lähellä räystäitä

Kevytbetonikaton kosteusvaurioiden syitä ovat /2/:

• Vesikatteen repeäminen, joka voi aiheutua:
• • säärasituksista,
  • katolla tapahtuvasta toiminnasta,
  • katteen alustan liikkeistä tai halkeilusta,
  • katteen puutteellisesta tai väärästä kiinnityksestä.
• Paineentasauskerroksen puuttuminen, jolloin kate voi irrota alustasta, kupruilla ja repeillä.
• Liian loivat kallistukset, vastakallistukset puuttuvat, jiirit ovat tasaisia.
• Liian matala räystäskorotus ja puutteelliset räystäspellitykset, katon vedeneristystä ei ole ulotettu räystäskorotuksen yli ulkoseinäpinnan ulkopuolelle.
• Sisäpinnan pinnoittaminen tiiviillä pinnoitteella liian aikaisin, ennen kuin rakenteen rakennuskosteus on päässyt kuivumaan.
• Sisäpuolinen lisälämmöneristäminen alentaa kevytbetoniyläpohjan lämpötilaa ja siten kasvattaa sen kosteus- ja pakkasrasitusta.
• Ulkopuolinen lisälämmöneristäminen liian ohuella kerroksella, jolloin kevytbetoniin voi talvella tiivistyä kosteutta ja ohut eristyskerros heikentää rakenteen kuivumista kesällä.

Asiantuntijatieto

Lisää tietoa aiheesta löytyy kirjoista:

Björkholtz, D., Lämpö ja kosteus, Rakennusfysiikka. Rakentajain Kustannus Oy. Helsinki 1987. Luku 11; Yläpohjat s. 88...99. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö. Kappale 2.2.3 Vesikatto ja yläpohja s. 86...90.

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

2. Torikka, K., Hyyppöläinen, T., Mattila, J. ja Lindberg, R. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus. HKR-Rakennuttajan julkaisuja 1999. 106 s.