Tiedotus

Kuinka sisäilmaongelman tilanteesta ja sen kehittymisestä tiedotetaan? Milloin tulee tiedottaa ja mitä?

Hyvä tiedotus ei ole pelkästään tiedon jakamista, vaan pikemminkin keskustelua, jossa asiantuntijat ja eri tavoin sisäilmaongelmaan liittyvät henkilöt ja organisaatiot selvittävät ongelman laajuutta ja vakavuutta sekä hakevat siihen ratkaisuja.

Milloin tiedotetaan

Sisäilmaongelmien selvittämisestä ja korjaamisesta tiedottaminen tulee aloittaa heti hankkeen alkuvaiheessa. Tiedottaminen on suunniteltava, sen vastuista on sovittava ja suunnitelmaa on seurattava ja tarvittaessa muutettava. Niissä kohteissa jotka voivat nousta mediaa kiinnostaviksi, tulisi jo prosessin alkuvaiheessa sopia, missä vaiheessa tiedotteita tai tiedotustilaisuuksia järjestetään.

Ennakoivasti tiedottava päättää aina jossain määrin, millainen on tiedottamisen sävy, hän hallitsee myös jossain määrin tiedottamisen sisältöä ja hänen on helpompi varmistaa tiedon oikeellisuus. Myöhäinen tiedottaja paikkailee huhuja, puolustautuu ja on altavastaaja.

Osatulosten tiedottamispäätökseen vaikuttaa muun muassa työpaikan tai muun kohderyhmän tilanne, lopullisen lausunnon viivästymisennuste ja mahdollisen terveyshaitan suuruus. Ajoissa hoidettu tiedotus antaa ihmisille mahdollisuuden tottua ja sopeutua sekä etsiä ratkaisuja ongelmaan.

Alustavista tuloksista, ennen lopullisen selvityksen valmistumista, tulee tiedottaa mikäli jo alustavat tulokset osoittavat, että ihmisiä uhkaa välitön sairastuminen. Myös mikäli sisäilmasta on kiistattomasti terveyshaittaa, tulee harkita terveyshaittaa osoittavien osatulosten tiedottamista.

Suurissa ongelmakohteissa myös tiedotusvälineet ovat kiinnostuneita ongelman selvittelystä. Kuitenkin ongelmakohteissa toimivien ihmisten tulisi saada aikaisemmin ja laajemmin tietoja ongelmasta ja sen selvittelystä kuin muun väestön. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ei kuitenkaan kiinnostunutta mediaa pidä pitää tarpeettomasti syrjässä, vaan kannattaa kertoa se, mitä sisäilmaongelman kohteena oleville henkilöillekin kerrotaan.

Mitä tiedotetaan

Avoimuus lisää luottamusta. Riski voidaan kokea todellisuutta suurempana, jos tietoa pantataan. On tiedotettava mitä tehdään, milloin tehdään, miksi tehdään ja millaista mahdollista haittaa toiminta aiheuttaa.

Mikäli alustavat tulokset eivät selkeästi osoita terveyshaittaa ja tuloksia voidaan pitää myös luotettavina koko sisäilmaongelmaa ajatellen, on syytä tiedottaa asiasta niin kuin se on. Tulokset ovat alustavia ja niiden mukaan mitään suurempaa haittaa ei pitäisi olla, mutta on korostettava sitä, että niihin haetaan vielä varmistusta.

Joissain tapauksissa ensimmäiset, alustavat tulokset saattavat osoittaa, että ongelmaa ei ole, vaikka sisäilmasta on käyttäjille selvää haittaa. Tällöin on usein parempi kertoa vain mitä on tehty ja miten selvityksiä aiotaan jatkaa. Muuten jotkut voivat tulkita ja usein myös tulkitsevat, että mitään ongelmaa ei ole.

Kun tutkimuksessa on riskin suuruus saatu selvityksi, se tulee kertoa asianosaisille. Riskistä kerrottaessa on huomioitava, mitä ihmiset itse asiassa haluavat tietää. Heitä kiinnostaa yleensä hyvin yksinkertaiset ja itseä koskevat asiat. Kysymykseen ”sairastunko minä tai menetänkö terveyteni loppuiäkseni, jos mitään ei tehdä?”, tulisi vastata jo ennen kuin se esitetään.

Riskin suuruuden arviointiin liittyy aina epävarmuustekijöitä jotka tulee tuoda esiin ja joiden syitä tulee käsitellä. Esimerkiksi homeongelmien suhteen tulee selvittää, että ei ole täysin selvää mikä homealtistumisessa aiheuttaa sairauksia, ja sen takia erilaisin mittauksin saadaan vain epäsuoraa tietoa mahdollisesta riskistä.

Riskin suuruuden kuvailuun on myös liitettävä mahdollisia keinoja, joilla altistuvat henkilöt voivat pienentää riskiä. Sellainen riski on helpompi hyväksyä, johon voi itse vaikuttaa. Esimerkiksi puutteellisen ilmanvaihdon haittaa voidaan mahdollisesti lievittää ikkunatuuletuksella.

Kuka tiedottaa

Tiedottamisesta on sovittava. Tiedottajaksi valitaan joku prosessissa keskeisesti mukana oleva ja helposti tavoitettava henkilö, jonka puoleen mahdolliset kysyjät ohjataan.

Tiedottamisen keskeiset periaatteet

Jokainen kohde on erilainen ja ihmiset erilaisia, joten yhtä kaavaa tiedottamiselle ei ole.

Riskeistä tiedottamisen keskeisiä periaatteita:

  • viestintä on molemminpuolista eli kuuntele ja kerro
  • mieluummin askel ennen huhuja kuin kuulopuheitten perässä
  • sido ongelmakohteissa toimivat ihmiset prosessiin
  • käyttäytyminen on viesti
  • kunnioita ihmisen kotia ja työpaikkaa
  • kerro mitä tehdään, miksi tehdään ja milloin tehdään ja kysy käykö näin
  • ongelman vakavuus on asianosaisille kokemus, ei ominaisuus – älä aliarvioi
  • ongelmakohteessa toimiville ihmisille tilanne on ainutlaatuinen – älä vähättele sillä, että ongelmia on muuallakin
  • älä lupaa liikaa (esim. jos et pysty päättämään korjauksista, älä lupaa niitä)
  • anna tulokset mieluummin henkilökohtaisessa kontaktissa kuin vain paperilla
  • käytä hyvää yleiskieltä
  • jos et tiedä jotain, sano että et tiedä. Tämän ihmiset hyväksyvät, mutta he eivät hyväksy, jos peität tietämättömyytesi (ja se tulee ilmi!).

 

Lähdekirjallisuus

Seuri, M. ja Palomäki, E. Haasteellinen sisäilma, riskianalyysi sisäilmaongelmissa. Rakennustieto Oy. Tampere 2000. 138 s.

Lahtinen M, Lappalainen S ja Reijula K. Sisäilman hyväksi. Toimintamalli vaikeiden sisäilmaongelmien ratkaisuun. Työterveyslaitos 2005. ISBN 951-802-674-2. Vammala 2006. 72 s.

© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)