{literal}

Analysointi ja tulkinta

Mikrobinäytteiden analysointi

Mikrobinäytteistä määritetään yleensä sienet, bakteerit ja hiivat.

Tavallisimmin käytettyjä kasvatusalustoja ovat mallasuutealusta (M2, Hagem -agar) ja dikloranglyseroli (18 %) -alusta (DG 18 -agar), joista ensin mainittu suosii kosteammassa viihtyviä sieniä ja DG18 vähempään kosteuteen tyytyviä sieniä. Näillä kasvatusalustoilla kasvavat tavallisimmat homeet, indikaattorisienet ja mykotoksiinien tuottajat.

Bakteerit viljellään tryptoni-hiivauute-glukoosi-agarilla (THG), jolta tunnistetaan erikseen aktinobakteerit (aktinomykeetit eli sädesienet), perunakellarin hajuiset maabakteerit.

Lajistomääritys ja sen merkitys

Kosteusvauriorakennuksissa ilman mikrobipitoisuudet ovat usein pieniä, mutta mikrobisto poikkeaa tavanomaisesta. Tämän takia lajiston tunnistaminen on tutkimuksissa hyvin tärkeää. Rakennuksesta otetuista ilma-, pinta ja materiaalinäytteistä tunnistetaan normaalin mikrobiston lisäksi kosteusvaurioindikaattorit ja mahdolliset toksiinintuottajat. Yksittäisillä mikrobeilla on sellaisia toisistaan poikkeavia haitallisia ominaisuuksia, että mikrobilajisto on tunnistettava. Ks.  Katsaus mikrobeihin ja  Mikrobien aiheuttamat terveysongelmat.

Mikrobien tunnistaminen on vaativaa asiantuntijatyötä.

Tulokset

Kasvatukselliset menetelmät – cfu tai pmy

Kasvatuksellisissa menetelmissä lasketaan pesäkkeiden määrä ja pesäkkeet tunnistetaan vakiintuneilla sienitieteellisillä menetelmillä. Tulos on colony forming unit (cfu) tai pesäkkeen muodostava yksikkö (pmy). Laimennosarjamenetelmän tulos on materiaalinäytteille cfu/g, pintanäytteille cfu/cm2, ilmanäytteille cfu/m3. Suoraviljelymenetelmän tulos sekä materiaali- että pintanäytteille on cfu/malja-tuloksen perusteella -, +, ++, +++ tai ++++.

Kasvatuksellisella menetelmällä saadussa tuloksessa ovat mukana vain ne mikrobit, joille käytetyt kasvatusalustat ja -olosuhteet sopivat.

Kasvatuksellisten menetelmien etu on se, että mikrobit voidaan tunnistaa. Heikkoutena on, että esille saadaan vain ns. elävät ja valituilla kasvatusalustoilla kasvavat itiöt. Tuloksissa tulee aina ilmoittaa käytetyt kasvatusalustat ja -lämpötilat.

Mikroskooppiset laskentamenetelmät – kpl

Mikroskooppilaskennassa tuloksena on kokonaisitiöpitoisuus ja tulos ilmoitetaan yksikkönä kpl. Näillä menetelmillä saadaan tietoja mikrobien kokonaismäärästä, mutta ei lajistosta. Laskentamenetelmän kappalemääriä ei voi suoraan verrata cfu – tai pmy -määriin tai niille laadittuihin raja-arvoihin. Kokonaisitiömäärä on usein 10…100 kertainen kasvatuksellisilla menetelmillä esiin saatavaan määrän nähden

Ilmanäytetulosten tulkinta

Sisäilman mikrobipitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti ja vaihtelusta johtuen tulisi ottaa useita näytteitä, vähintään 2-3 näytettä. Rakennuksessa voi olla homevaurio vaikka pitoisuudet ovat pieniä. Sulan maan aikaan on otettava vertailunäyte ulkoilmasta.

Asumisterveysohjeessa (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1) annetaan tulkintaohjeita asuinrakennusten sisäilman mikrobianalyysejä varten:

  • Taajamassa olevien asuntojen sisäilman yli 500 cfu/ m3 sieni-itiöpitoisuudet ovat kohonneita ja mikrobikasvustoon viittaavia.
  • Pitoisuudet 100-500 cfu/m3 viittaavat kohonneeseen sieni-itiöpitoisuuteen talvi-aikana. Jos samalla mikrobilajisto on tavanomaisesta poikkeava, mikrobikasvun esiintyminen on todennäköistä.
  • Jos pitoisuus on yli 100 cfu/m3 ja samalla yli 2 kertainen vertailuasuntoon verrattuna, on se kohonnut.
  • Jos sisäilman mikrobipitoisuus lumettomana aikana on selvästi suurempi kuin ulkoilman, on tulos viite sisälähteestä. Lisäksi on verrattava näytteiden lajistoa.
  • Jos sisäilman mikrobipitoisuus on pieni, tulos ei sulje pois kosteusvaurion mahdollisuutta, erityisesti, jos indikaattorimikrobeja esiintyy pieniäkin määriä.
  • Sisäilman suuri bakteeripitoisuus (yli 4500 cfu/m2), viittaa puutteelliseen ilmanvaihtoon eikä terveyshaittaan. (Jos ilmassa ei ole sädesieniä)

Tulkintaohjeita on täsmennetty Asumisterveysoppaan 2. painoksessa (2008).

Täysin ns. puhdas tulos, jossa sisäilman mikrobipitoisuus on pieni eikä indikaattorimikrobeja esiinny, ei sulje pois rakennuksen mikrobivaurion mahdollisuutta.

Tutkimuksissa on todettu, että toimistotyyppisissä rakennuksissa sisäilman mikrobipitoisuudet ovat yleensä pienempiä kuin asuinrakennuksissa, joten pienemmätkin pitoisuudet voivat viitata mikrobivaurioon.

Asumisterveysohjeessa annetut raja-arvot eivät ole terveysperusteisia. Sisäilman mikrobistoon voivat vaikuttaa mm. vuodenaika, ilmanvaihto ja yleinen siisteys.

Pintanäytetulosten tulkinta

Tavanomaisesta poikkeavia pintanäytteiden tuloksia ovat sellaiset, joissa mikrobipitoisuus on suuri, tai näytteessä on indikaattorimikrobeja. Tällainen poikkeava tulos voi viitata kosteusvaurioon ko. pinnalla, mikrobien kulkeutumiseen vauriokohdasta tai sulan maan aikana ulkoilmasta ko. pinnalle tai pinnan likaisuudesta.

  • Kuivan, puhtaan, vauriottoman pinnan mikrobipitoisuus on yleensä < 10 cfu/cm2.
  • Kun näytteen sieni-itiöpitoisuus on yli 1000 cfu/cm2 tai yli 100 kertainen vertailupintaan verrattuna voidaan katsoa pinnalla esiintyvän sienikasvustoa.

Vaikka pintanäytteessä on mikrobeja vähän eikä indikaattoreita esiinny, tulos ei sulje pois rakennuksen mikrobivaurion mahdollisuutta.

Materiaalinäytetulosten tulkinta

Tavanomaisesta poikkeavia materiaalinäytteiden tuloksia ovat sellaiset, joissa mikrobipitoisuus on suuri, tai näytteessä on indikaattorimikrobeja. Tällainen poikkeava tulos voi viitata kosteusvaurioon ko. rakenteessa, mikrobien kulkeutumiseen vauriokohdasta ko. materiaaliin tai esim. ulkoilman itiöiden suodattumisesta lämmöneristeeseen.

Asumisterveysohje 2003:1 antaa seuraavat raja-arvot

  • Sieni-itiöpitoisuudella < 10.000 cfu/g, yksinomaan sieni-itiöpitoisuuden perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä, vaan on tarkasteltava myös lajistoa.
  • Rakennusmateriaalissa voidaan katsoa olevan sienikasvustoa, kun sieni-itiöpitoisuus on yli 10.000 cfu/g, mikä vastaa suoraviljelytulosta +++.
  • Sinikasvustoa esiintyy, kun vaurioituneen kohdan pitoisuus (cfu/g) on yli 100 kertainen pitoisuus vastaavaan vertailunäytteeseen
  • Sädesieni eli antinomykettipitoisuus yli 500 cfu/g tai yli 10 kertainen vertailunäytteeseen verrattuna
  • Bakteeripitoisuus yli 100.000 cfu/g, viitta bakteerikasvuun materiaalissa
  • Rakennusmateriaaleihin, jotka ovat kosketuksissa maaperän tai ulkoilman kanssa kuten lämmöneristeet, ei voida soveltaa em. tulkintaperiaatteita.

Tulkintaohjeita on täsmennetty Asumisterveysoppaan 2. painoksessa (2008).

Vaikka materiaalinäytteessä on mikrobeja vähän eikä indikaattoreita esiinny, tulos ei sulje pois rakennuksen mikrobivaurion mahdollisuutta, esim. märkä, hapeton muovimaton alusta. Näytteenottokohdan valinta ja edustavuus tutkittavassa rakenteessa tai vauriossa tulee ottaa huomioon tulosten merkitystä pohdittaessa.

Materiaalinäytteiden mikrobisto on erilainen eri materiaaleissa, eri rakenneosissa, eri kosteuspitoisuuksilla ja kasvun eri vaiheissa. Lisäksi mikrobien aiheuttamat terveyshaitat ovat mikrobikohtaisia (pienet mikrobit pääsevät syvälle hengitysteihin, eräät aiheuttavat allergisia vasteita, haihtuvat orgaaniset yhdisteet aiheuttavat vähintään ärsytysvasteita ja mykotoksiinit aiheuttavat toksiinikohtaisia vasteita kohde-elimissä). Näitä tietoja voidaan käyttää arvioitaessa mikrobivaurioituneen rakenteen aiheuttamaa terveysriskiä.

Katso Asumisterveysohje, Sosiaali- ja Terveysministeriö, Oppaita 2003:1

 

Lähdekirjallisuus

1. Reiman M. Kirjassa Opas Kosteusongelmiin - rakennustekninen, mikrobiologinen ja lääketieteellinen näkökulma. Leivo, V (toim.).Tampereen teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikka, Julkaisu 95. Rakennustekniikan osasto. Tampere 1998.

2. Asumisterveysohje, Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2003:1, Sosiaali- ja terveysministeriö. Oy Edita Ab. Helsinki 2003.  Nettiversio ladattavissa tästä.

3. Reiman M, Kujanpää L, Vilkki R, Mentunen J ja Kujanpää R: Mikrobipitoisuudet ja mahdollisten toksiinintuottajien esiintyminen eri materiaaleissa. SIY Raportti 14:263-265. Espoo. 2000.

4. Kujanpää L, Reiman M, Vilkki R, Sundholm P ja Kujanpää R: Mikrobipitoisuudet ja mahdollisten toksiinintuottajien esiintyminen eri rakennusmateriaalien pinnalla. SIY Raportti 14:269-272. Espoo. 2000.

5. Reiman M, Kujanpää L, Vilkki R, Kujanpää R: Materiaalien mikrobisto rakennusosittain. SIY Raportti 17:197-202. Espoo 2002.

6. Aurola R, Välikylä T, toim. Asumisterveysopas. Ympäristö- ja terveys-lehti. Pori 2008.

7. Teija Meklin, Tuula Putus, Anne Hyvärinen, Ulla Haverinen-Shaughnessy, Ulla Lignell, Aino Nevalainen . Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot – Opas ongelmien selvittämiseen. Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto YTOS. 2007.

 © Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)