{literal}

Materiaalien ominaisuudet

Hygroskooppinen kosteus

Hygroskooppinen kosteus on materiaaliin ilmasta sitoutunutta kosteutta. Materiaalin kosteuspitoisuus pyrkii tasapainottumaan ympäristön ilman suhteellisen kosteuden kanssa. Kun materiaali ei enää sido itseensä kosteutta ilmasta, eikä myöskään luovuta sitä ilmaan, on materiaali saavuttanut tasapainotilan, jota kutsutaan hygroskooppiseksi kosteustasapainoksi. Materiaali on hygroskooppisella alueella kun sen kosteus vastaa ympäröivän ilman suhteellista kosteutta 0-98%.

Ympäristön suhteellisen kosteuden ja materiaalin kosteuspitoisuuden välistä riippuvuutta kuvataan tasapainokosteuskäyrillä. Materiaalin suuremmasta kosteuspitoisuudesta kuivumisvaiheessa johtuu, että jokaisella materiaalilla on kaksi erilaista tasapainokosteuskäyrää, joista toinen kuvaa kastumisvaihetta, toinen kuivumisvaihetta (hystereesi). Koska matalammassa lämpötilassa materiaali sitoo enemmän vettä kuin korkeammassa, kutakin lämpötilaakin vastaa erilainen tasapainokosteuskäyrä. Jokaisella materiaalilla on siis oma erilainen tasapainokosteuskäyrästönsä.

Katso myös:  Ilman ominaisuudet

Kapillaarinen kosteus

Kapillaarinen kosteus on materiaaliin huokosalipaineen vaikutuksesta imeytynyttä vettä materiaalin ollessa kosketuksessa vapaaseen veteen tai toiseen kapilaarisella alueella olevaan materiaaliin, esim. maaperään. Huokosalipaine vaikuttaa materiaalissa kaikkiin suuntiin. Kapillaarinen kosteustasapaino on saavutettu, kun kosteus on noussut alhaaltapäin korkeudelle, jossa huokosalipaine ja maan vetovoima ovat tasapainossa. Ko. tasapainotilanne muodostuu esim. maanvastaisen lattian alle salaojasorakerrokseen.

Aina kosteustasapaino ei muodostu huokosalipaineen ja maan vetovoima välille, vaan esimerkiksi seinärakenteissa ilmaan haihtuvan kosteuden määrä vaikuttaa myös siihen, miten korkealle kosteus rakenteessa nousee. Eli tällöin kyseessä on dynaaminen tasapainotilanne kapillaarisesti tulevan ja haihtumalla poistuvan kosteuden välillä.

Materiaalin itseensä imemän kosteuden määrä on riippuvainen materiaalin huokosjakaumasta siten, että pienihuokoisempi materiaali imee kapillaarisesti kosteutta enemmän. Materiaali on kapillaarisella alueella kun sen huokosilman suhteellinen kosteus on 98-100%.

Katso myös:  Kosteuden siirtyminen

Vesihöyrynläpäisevyys

Vesihöyrynläpäisevyydestä löytyy tietoa tekstistä  Kosteuden siirtyminen kohdasta: Vesihöyryn siirtyminen diffuusiolla

 

Kirjallisuutta

Lisää tietoa aiheesta löytyy kirjasta:

Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

Lähdekirjallisuus

1. Hedenblad, G., Fuksäkerhet i byggnader, materialdata för fukttransportberäkningar. Byggforskningsrådet, T19: 1996. Tukholma 1996. 54 s.

2. Leivo, V., Rantala, J., Maanvaraisten alapohjarakenteiden kosteuskäyttäytyminen, Tampereen Teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikka, julkaisu 106, Tampere 2000

3. Nevander, L.-E., Elmarsson. B., Fukthandbok, praktik och teori. AB Svensk Byggtjänst. Stockholm. 1994. 538s.

4. RIL 155 Lämmön ja kosteudeneristys, Helsinki 1984

5. Sandberg, R., Pohjola, A., Viljanen, M., Maanvastaisten rakenteiden kosteuskentän laskenta hygroskooppisella alueella ja aineominaisuuksien mittaaminen, Teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikka, julkaisu 95, Espoo 1987.