{literal}

Kosteuslähteet

Sisäpuoliset kosteuslähteet

Siivoaminen on yksi kosteutta rakenteisiin tuova tekijä, lisäksi se tuottaa vesihöyryä sisäilmaan. Siivousvedet aiheuttavat rakenteille ylimääräisen kosteuskuorman, jonka pitää voida poistua ennen rakenteiden vaurioitumista. Tyypillinen vauriotapahtuma on lattiapesuvesien joutuminen väliseinärakenteen sisään, josta vesi ei pääse riittävän nopeasti pois, vaan seinä ehtii homehtua sisäpuolelta.

Peseytyminen on merkittävä kosteuskuorma rakenteille. Asunnoissa käytetään satoja litroja vettä päivittäin peseytymiseen, ja kaiken veden pitäisi poistua vaurioita aiheuttamatta. Pieni osa vedestä haihtuu ilmaan nostaen sisäilman kosteuspitoisuutta. Suurin osa pesuvesistä poistuu kuitenkin vapaana vetenä valuen vedeneristettyjä pintoja pitkin viemäriverkostoon. Vedeneristeiden puutteellisuudet ovat olleet erittäin suuri kosteusvaurioiden aiheuttaja. Vesi valuu rakenteiden sisälle, eikä pääse sieltä pois riittävän nopeasti.

Vesi-, viemäri- ja lämmitysputkien vuodot ovat suurimpia syitä rakennusten kosteusvaurioille. Putkistot saattavat olla rakenteiden sisällä vaikeasti havaittavissa paikoissa ja vesivuoto voi jatkua kauan ennen kuin se huomataan. Tällöin rakenteissa on yleensä paljon kosteutta, riittävä lämpötila sekä aikaa erilaisten vaurioiden muodostumiselle.

Rakennekosteudella tarkoitetaan vesimäärää joka rakenteista on rakentamisen jälkeen poistuttava ennen kuin rakenne on kosteustasapainossa ympäristönsä kanssa. Rakennekosteusmäärät vaihtelevat materiaalin valmistusprosessin ja varastoinnin perusteella voimakkaasti. Osaan materiaaleja jää valmistusprosessin perusteella runsaasti kosteutta, kuten betoniin ja kevytbetoniin. Materiaalien varastoinnilla on myös suuri merkitys rakenteisiin jäävään kosteuteen. Esim. poltettu tiili sisältää erittäin vähän kosteutta valmistusprosessin jäljiltä, mutta mikäli tiili kastuu varastoinnissa voi sen sisältämä vesimäärä olla todella suuri.

Rakennekosteus aiheuttaa vaurioita rakenteisiin, mikäli kosteus ei pääse hallitusti pois rakenteista. Ongelmia ei aiheuta esim. pelkkä betonirakenteen keskellä oleva korkea kosteuspitoisuus, vaan ongelmia tulee kun kostea rakenne päällystetään liian tiiviillä materiaalilla, jolloin päällyste vaurioituu, kun kosteus ei pääse rakenteista riittävän nopeasti pois.

Katso myös:

Ilman ominaisuudet

Kosteusvaurioitumisen yleisperiaate

Ulkopuoliset kosteuslähteet

Rakennuksen ulkopuolisista kosteusrasituksista voimakkain on sade. Suomessa tulee vuositasolla n. 600 mm vettä. Tästä suuri osa (noin 30%) voi tulla syksyllä hyvinkin lyhyellä aikavälillä, jopa muutamassa päivässä. Suurimmat päivittäiset sateet ovat olleet 80 mm:n luokkaa.

Sadepisarat tulevat painovoiman vaikutuksesta suoraan alaspäin, mutta tuuli voi aiheuttaa sivuttaisvoiman, joka saa sateen tulemaan alas viistosateena. Se voi rasittaa vaakapintojen lisäksi myös pystypintoja. Tuulenpaine voi siirtää vettä myös ylöspäin.

Talvella sade tulee lumena, ja tuulen vaikutuksesta lumihiutaleet voivat siirtyä myös ylöspäin rakenteissa.

Maaperän kosteus on rakennuksia rasittavista tekijöistä pitkäkestoisin. Pohjavedenpinta on poikkeuksetta aina jollakin syvyydellä rakennuksen alla, ja rakennuksen ja pohjavedenpinnan välissä on erilaisia luonnontilaisia ja rakennettuja maakerroksia, joiden pitäisi estää rakenteita vaurioitumasta.

Rakenteita rasittaa ulkopuolelta tulevat pintavedet. Maanpinnan pitäisi kallistua poispäin rakennuksesta 1:20 kaltevuudella 3 m matkalla. Lisäksi maanpinta tulisi olla vielä rakennuksen seinien suunnissa kallistettu siten, että lumien sulaessa rakennuksen vierustalta vesi pääsee valumaan pois.
Ongelmia aiheutuu usein tilanteissa, joissa lattiapinta on alempana kuin ulkopuolinen maanpinta, kuten esimerkiksi rinneratkaisuissa.

Ulkoilma ympäröi ulkovaipparakenteita ulkopuolelta. Rakennusmateriaalien hygroskooppinen kosteustasapaino määräytyy ympäröivän ilman kosteuspitoisuuden mukaan ja siksi rakenteiden kosteuspitoisuus muuttuu ilman kosteuspitoisuuden mukana.

Ulkoilman kosteuspitoisuus on kesällä korkeimmillaan n.14 g/m3 ja talvella alhaisimmillaan n. 1 g/m3. Suhteellinen kosteus vaihtelee vastaavasti kesällä 60…80% ja talvella 80…90%.

 

kosteuslahteet

Kuva 1. Kosteuslähteet.

 

Kirjallisuutta

Lisää tietoa aiheesta löytyy kirjoista:

Björkholtz, D., Lämpö ja kosteus, Rakennusfysiikka. Rakentajain Kustannus Oy. Helsinki 1987

  • Luku 5: Sade
  • Luku 6;Kostea ilma
  • Luku 7; Rakennekosteus

RIL 155 Lämmön ja kosteudeneristys, Helsinki 1984:

  • Kappale 1.2; Suomen ilmasto s.11…14
  • Kappale 3.1; Kosteuden lähteet s.100…105.

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

2. RIL 155 Lämmön ja kosteudeneristys, Helsinki 1984.

3. Björkholtz, D., Lämpö ja kosteus, Rakennusfysiikka. Rakentajain Kustannus Oy. Helsinki 1987

 

© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)